Tosiaankin kolme vuotta sitten oli kirpeä syysaamu ja täysikuu kun lähdimme sinua hakemaan. Ja aikaimoinen pakkaus me saatiinkin. Vaikea ajatella että sinäkin olet jo niin iso, vaikkakin niin pieni vielä.
Käyt tanssikoulussa ja päiväkodissa. Kerrot omista ystävistäsi, leikeistä ja jutuista. Osaat paljon asioita ja halu oppia uutta on kova.
Suurin idolisi on isoveli. Kun mummo kysyi sinulta mikä sinusta tulee isona, vastasit että Pikku-Ritari. Välillä Ritari hermostuukin kun koko ajan toistelet ja matkit.
Uhmaakin kyllä löytyy. Se ei ole sellaista raivoavan agressiivista vaan enemmän hiljaisempaa. Vaikkakin ääntä sinusta lähtee. Suuttuessasi kiljut kuin pieni villisika. Toisaalta iloissasi naurat yhtä kovaa. Otat elämän vastaan täysillä kuten kunnon kolme vuotiaan kuuluukin.
Kaikki pitää tehdä itse. Puet vaikka uudestaan vaatteet päälle ja aloitat riisumisen alusta jos erehdytään vähäsenkin auttamaan. Kyselykautesi on vauhdissa; Miksi, mitä, miksi? ja vielä kerran varmuuden vuoksi miksi?
Elät täysillä ja haluat jo kasvaa isoksi. Äidin kanssa on kiva lakata kynsiä ja valita mitä laitetaan hiuksiin. Syliinkin on kiva käpertyä kunhan vain ehdit touhotukselta.
Lempipuuhiasi ovat palapelit, autot ja junaleikit. Isona sinusta tulee kuulema (ellei sitten se isoveli) junakuski. Ryhmä Hau on kovin juttu sitten jäätelön keksimisen ja legot tietenkin myös.
Olet mahtava tyyppi ja yhdessä opitaan koko ajan uutta. Kipuillaan ja rakastetaan. Itketään ja nauretaan. Kasvetaan tyttärenä ja äitinä. Näin meidän on hyvä kohdata maailma yhdessä.
