Selfie oluen kanssa

Täl ois vapaailta tänään ja Avokin synttärit! Siispä onnea ponnea rakas muruseni ja mukavaa viikonloppua myös teille lukijat! 

Taiteilua

Ajattelinpa pitkästä aikaa kaivaa maalausvälineet esiin ja laittaa lapsoset taiteilemaan. (Note to self: Seuraavam kerran maalit esille kun Neiti on 10v. )

Ihana ajatus. Toteutus ei. 

Neiti nuoli vesivärinappeja. Neiti imeskeli pensseliä. Neiti repi pöytään teipattua paperia. Neiti sai muutaman siveltimen vedon tehtyä paperille, pöytään ja poskeensa. Ritari onnistui mainiosti. Tosin maalauksen aihe oli hiukka kyseenalainen ja jotenkin se osasi maalata pentagrammin ilotuliksen keskelle. Olen ilmeisesti unohtanut millaista on tehdä asioita 1 vuotiaan kanssa. Aika taitaa kullata muistot :)

Iotulituksia

Pantteri ja sen pissa, kakka ja oksennus

Homssu tässä terve!

Kotiäitiys on välillä vähän öö miten sen sanoisi mökkihöperöittävää...  Kun tapaat ihmisiä etupäässä kaupoissa, puistoissa tai pihalla ja varsinkin näin talviaikaan, niin ulkonäkö seikat ei ehkä ole aina ihan ensimmäisenä listalla. Kun ei tarvitse olla. Ulkona ollaan pipo päässä, ja toppavaatteiden alla on melkein sama mikä ryijy päälle on aamulla nakattu. Ja niin, ei kukaan edes huomaa niitä aamupuuro tahrojakaan siinä paidanretaleessa minkä aamulla kiskoit päällesi.

Kuva lainattu netistä

Siispä tänään iski ahdistus kun pikku-neidin muskari alkoi. Apua mehän ollaan siis sisällä. Siellä on meille tuntemattomia ihmisiä. Mun täytyy ottaa pipo päästä pois!! ( en siis ole edelleenkään sinut näitten lyhykäisten hiusten kanssa!)

Tietenkin nukuttiin  myös ihan liian pitkään, että en varmasti ehdi miettimään miltä tämä homssu oikein näyttää. Peilistä katsoi tänään peikko jolla oli ylisuuri Nifelheimin paita päällä, kahvikuppi kädessä ja karvatöppöset jalassa. Ei kai siinä, kaipa lopputulos oli kuitenkin ihminen kun ei kukaan lapsista pelännyt tätä äitiä muskarissa ;)

Luulen että tarttis käydä ihmisten ilmoilla useemmin ja ehkäpä jopa tavatakin ihmisiä enemmän... :)

Täällä ollaan vielä!

Höpönassula on vietellyt joululomaa, mutta kaipa se on tästä arkeen pikkuhiljaa palattava! Ollaan siis etupäässä oltu vaan ja aika paljon myös sisällä kun tuo lumen katoaminen on niin masentavaa.

 Joulun jälkeen tämä äiti jotensakin väsähti aivan totaalisesti. Tarkemmin kun miettii niin selväähän se on. Lapsiperheen joulu on usein kuukauden kestävä show vanhemmille. Pitää miettiä joululahjoja, kalentereita, puhua tontuista ja vastata lukemattomiin kysymyksiin joulupukista, poroista ja Korvatunturista. Okei, myönnetään että Ritari on sydämeltään jouluhullu, joten mielellään minä hänelle joulun taikaa suonkin. Mutta kerrottakoon että aaton jälkeen ei haluaisi nähdä enää yhtään tonttua tai ylipäänsä mitään punaista!

Pikkuhiljaa keräillään joulu pakettiin ja haudataan kellariin ja toivotaan että lunta tulisi sopivasti, jotta päästäisiin nauttimaan talvesta!

Tässä vielä kuitenkin muutama joulunajan kuva