Banaanipuita ja aarrearkkuja

Kun puistoilut ei vain aina oikein nappaa, (sitä paitsi eilen oltiin puistossa) niin päätettiin tehdä päiväretki. Suuntasimme Viikkiin Gardeniaan. Mukava pikkuinen trooppinen puutarha ja suht lyhyen matkan päässä. Eikä koko homma maksanut kun muutaman euron. 

Puutarhassa sai kävellä kasvien keskellä, ihastella suuria puita ja katsella suuria ihanan värisiä karppeja. Mutta ehdoton hitti ja yllätys minullekin oli aarrearkut. Kasvien keskelle oli piilotettu aarrearkkuja, jossa oli tehtäviä ja kysymyksiä lapsille. Meillä ne tehtävät jäi kyllä tekemättä, mutta aarrearkut tutkittiin moneen kertaan. Me löydettiin yhteensä kuusi arkkua.  Monetkaan kasvit eivät tällä hetkellä kukkineet, mutta banaanipuussa kasvoi terttu ihan raakileita vielä. Niin ja nähtiin me leppäkerttu ja muurahainenkin.

Kasvien keskellä tuli tietysti nälkä ja Gardeniassa näyttikin olevan ravintola, jonka annokset näyttivät niin herkullisilta. Oli kuitenkin lounasaika ja paikka ääriään  myöten täynnä, niin suuntasimme läheiseen Chicosiin lounaalle. Vielä vappupallot molemmille Prismasta ja sitten kävellen kotiin nauttien jo aika kesäisestä luonnosta.

Siinä se päivä meni mukavasti ja kotona viihtyivät molemmat pallojensa kanssa mainiosti loppuillan.

Suosittelen kyllä päiväretki kohteeksi Gardeniaa. Juuri sopivan kokoinen paikka tuollaiselle melkein neljävuotiaalle ja vanhemmat lapset ovat varmaan jo enemmän kiinnostuneita itse kasveistakin. 

pikakatsaus viikonloppuun

Viikonloppu on mennyt aika vauhdilla. Kamera ei ole ollut menossa mukana oikeastaan ollenkaan, joten kuvia on vähänlaisesti.

Ehkä eniten on kuitenkin aikaa vienyt kodin räjäyttelyn järjestely. Nuo lapsukaiset kun ehtivät levitellä vaikka mitä ympäri kotia. Ja vielä kun itse kaadoin lattialle vaatehuoneen ylähyllyn, niin ihan kiitettävästi on ainakin minulla tekemistä riittänyt. No tulipahan siivottua ja järkättyä se vaatehuone ihan kunnolla!

No olimme rakkaan serkkutytön maisteriskahveella lauantaina, ilma oli ihana, ihmiset oli ihania ja oli mukava olla kaikinpuolin!

Tänään kävimme Oulunkylän Lions Clubin kevättapahtumassa tutkimassa paloautoa ja ratsastamassa ponilla.

Muuten lapset on leikkineet, ja hiukan kiukunneet ja nauraneet. Äiti on siivonnut ja järjestellyt ja suunnitellut jos jonkinmoista pikkuprojektia kodin laittamiseen. Vauva on harjoitellut herneiden noukkimista ( ja tarkistin: ei ole yhtään nenässä) ja iso veli nahoissaan pysymistä.

Kotiimme muutti myös Kääpiösitrus, joka toivottavasti ei maistu kissoille, ja täten elää pitkään.

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko, toivotaan että pysytään terveinä (äitiä ja Pikku-Neitiä vaanii taas flunssa)!

Mukavaa viikkoa teille lukijoille myös!

Veljen perässä

Kuten isoveljensäkin niin Pikku-Neidilläkin tuntuu olevan kiire tässä oppimisessa. Juuri kun hän oppi jotenkuten istumaan, piti jo nousta tukea vasten seisomaan. Noin kaksi viikkoa sitten olikin aika moista vahtimista kun toinen ei pysy istualleen ja jalat pettää alta kun yritää seistä. Raukka yritti kontatakin mutta eihän ne raajat tahtoneet sinne minne mieli. Parissa viikossa on nyt sitten opittu istumaan kunnolla, kontaamaan ja seisomaan tukea vasten. On muutaman kerran kokeiltu jopa ilman tukea, mutta nokalleen siinä on menty.

Ritari oli tasan 6kk kun nousi ekan kerran seisomaan.  Istumaan hän oppi vasta sen jälkeeen eikä konttamista kuin kokeiltu. 7kk  hän jo otti ensimmäiset askeleet ilman tukea.  Meno oli aika hurjaa kun jalat mennä viipotti ja poika yritti pysyä perässä. Lastenklinikalla sanottiin 1 vuotiaasta että motoriset taidot 2 vuotiaan tasolla. Mukavaltahan se tuntui että oma poika on niin taitava, mutta se toinen puoli. Poika piti olla aina rattaissa kun liikuttiin, kun olisi muuten juossut auton alle. Sen  ikäiselle on astetta vaikeampi opettaa liikennekäyttäytymistä. Niin ja äitiähän on kiva juosta karkuun. Kotona juostiin koko ajan ja tietenkin törmäiltiin päin ovenkarmeja sun muita.  Myöhemmin tuli kuvaan hurjat temput kuten kuperkeikat suoraan vauhdista ja sohvilta hyppelyt. menoa kuvaa hyvin se kun oltiin metsässä ja Ritari juoksi polkua missä oli puunjuuria sun muita mastonvaihteluita eteensä katsomatta, kaatumatta. Mummoa hirvitti ja äitin täytyi vain toivoa parasta.

Osaahan hän jo vaikka mitä ja on hyvin liikunnallinen poika. Hän on itseasiassa koko ajan liikkeessä. Vaikka hurjia hetkiä on ollut ja pahan näköisiä kaatumisiakin, niin kertaakaaan ei ole pahasti sattunut. 

Nyt sitten jännätään lähteekö Neiti kävelemään veljensä jalanjäljissä noin7kk ja sadaan toinen hurjapää, vai ottaako hän kuitenkin elämän hiukka maltillisemmin.

Mökkeilyä

Meillä on mökki. Tai siis meillä on tontti, jolla on 1800-luvun romahtamispisteessä oleva hirsitalo, pikkuriikkinen sauna, aitta ja huussi, sekä pikkuinen vierasmaja. Niin ja tietysti asuntovaunu joka imaisi itseensä samantien paikan  homeitiöt.

Siispä ei voida oikein puhua mökkeilystä. Me ostettiin paikka ennen lapsia intoa puhkuen ja oikeesti uskottiin että saadaan siitä ikioma paikka. No totuus tuli ilmi sitten myöhemmin. Kaikki rakennnukset  tosiaan melkeipä purkukunnossa ja piha on niin rehevöitynyt että ollaan harkittu läheiseltä varuskunnalta pyytää napalmilähetystä koko tontille.

Siellä ei voi edes olla lasten kanssa kun a. Ei ole vettä ( kaivon virkaa toimittaa kaksi kaivonrengasta sijoitetuna ojan reunaan) b. Ei ole paikkaa missä oleilla tai nukkua. c. Piha on myös uhkia täynnä, metallia ja lasia vanhan tavan mukaisesti melkein missä vaan.

Kävimme kuitenkin päiväretkellä mökillä lauantaina. Pikku-Ritari on aina ihan innoisaan. Grillattiin makkaraa ja maissia, pojat saunoivat, tytöt nauttivat auringosta ja luonnosta. Todettiin paikka taas oleskelukelvottomaksi ja päätettiin päästä eroon koko paikasta.

On siellä vielä ne ihanat jutut mihin ainakin minä ihastuin hankittaessa:

Kivimuuri kiertää piha-aluetta

Polkua alas saunalle on ihana kävellä

Pieni oja ja silta jonka sielunisilmin nään joskus hienona maalattun siltana...

vanha karjakeittiöstä tehty sauna, jossa saa makoisat löylyt (jos on vettä)

Paikassa olisi edelleen potentiaalia ja kyllä siitä ihanan saisi, jos olisi tuhottomasti rahaa ja aikaa. Yksi suurimmista ongelmista on se että siellä ei voi olla yötä lasten kanssa ja päivän reissulla ei ehdi sanoa kissaa paikan hyväksi. 

Kotiin oli kiva palata, mutta oli myös mukava päivä tuhoontuomitulla mökkipahasella.

Perinteinen palmusunnuntai

Perinteisesti menimme tänäänkin virpomaan Mummolle. Perinteisesti asian kanssa oli kiire, koska äiti oli taas unohtanut koko jutun. Oksia saatiin eilen Mummolta ( tänään siis palautettiin koristeltuina). Tänään äkkiä härpäkettä teipillä kiinni (äiti teki lopulta suurimman osan) ja noitavaatteiden etsintään. Ritarilla on jo perinteeksi muodostunut noita asu. Äidin bändipaita, viitta ja noitahattu, sekä kori ja itsetehty luuta. Neidille mekko vaan päälle ja huivia päähän. Molemmille maalia hiukka kasvoille. Ja Mummolan ovelle mars. No ensin tietysti pakollinen kuvaussessio, missä molemmat lapset heiluivat niin, että kuvista ei oikein kunnollisia tullut. 

Ritari sai pikkukoriinsa palkkansa ja Mummo sai vitsat. Äiti oli myös tyytyväinen luodessaan lapsille niitä lapsuusmuistojaan.

Mukavaa pääsiäisaikaa ja toivottavasti ilmat tästä paranee!

Rankka lauantai

Toisilla se on maanantai, meillä lauantai. Yleensä jo aamusta kaikki alkaa mennä vinkuralleen ja kitinän määrä nousee auringon kanssa kilpaa. Siihen lisätään vielä minun kuningas idea yhteisestä aamupalasta, jolloin katetaan pöytä kauniisti ja syödään jotain tosi hyvää aamupalaa yhdessä. No sehän on ihan tuhoon tuomittu ajatus jo alkujaan, varsinkin jos herätään yhtäaikaa. Niin ja Neitihän yleensä herää noin 10 min. minun jälkeen, kun lämmin kainalo katoaa viereltä. 

No sitten siinä jotain koitetaan tehdä. Yleensä ei ulkoilla, kun sitten taas iltapäivänen futis on mennyt vinkuralleen. Molemmilla kullannupuilla on yhtäaikaa tai välittömästi toisen jälkeen äidin kaipuuta. ÄIITIII, missä mun lelu on? ÄIITII mä haluun mun kesäkengät jalkaan! Mä haluun!, Toinen huutaa äää, ääää, ämmää.

Äiti jäkättää toiselle kengistä ja tunkee toiselle tuttia suuhun. 

Syötän Neidille lounasta, Ritari istuu omalla tuolillaan ja pudottaa (vahingossa) turtles ukon lattialle. ÄITIIIII, nosta se. No en varmana. NOSTA SE! En nosta, kun syötän siskoa. Seuraava puolituntia Ritari raivoaa ympäri kämppää kun äiti ei suostu nostamaan Turtlesia. Ja äitiä ottaa jo sen verran kaaliin, etten varmana nosta. Ollaan vasta puolivälissä päivää. Huom! Neiti ei saa nukuttua aamupäivä unia, kun jatkuvasti kuuluu jostai jotain meteliä.

Hetken hengähdys futiskoulussa kaikilla.

Kotona taas. Äitiii, leiki mun kaa palomiestä! Sitten mennään ympäri kämppää pikkuinen duplopaloletku kädessä, huomio liivi päällä ja tietenkin kypärä päässä. Ei unohdeta että pitää sanoa koko ajan piipaa piipaa. Siinä sivussa pitää keksiä viihdyke myös Neidille. Duploja eteen vaan ja taas mennään PIIPAA PIIPAA. 

Äiti menee laittamaan nyt ruokaa. ÄITI! Mä haluun mun puujunaradan, missä se on? Kaivetaan siis junarata esille. Neitiä harmittaa koko ajan kun ei saa samoja palikoita kuin Ritarilla. Lohdutus palikka ei auta. Neidille äkkiä porkkasosetta naamariin. --> ULOS ja äkkiä. 

Äiti, mä jään kotiin leikkimään Isin kanssa. OK.

Pikku-Neidille kuivaa ylle ja ulkovaatteet valmiiksi. Äiti, mä haluun mukaan. No, mene pissalle, ja tuu sit pukemaan. EN mene pissalle. Menethän. ÄITIII, pue mut ekaks. No mene pissalle. Äiti, mä haluun ne mun kesäkengät. No mene pissalle. 

Äiti, missä se isin ruokalusikka (a.k.a. kenkälusikka) on, mä laitan sillä kengät jalkaan. Missä se on. No puetaan nyt eka muut vaatteet. No, mä vaan otan sen lusikan, et mä saan kengät. Nyt takkia päälle! Neiti: ääää, ääää, ämmööö böö! 

Ulkona kaikki jees, Mummo ihanainen leikki merirosvoa ja sutta Ritarin kanssa ja äidin ei tarvii juosta suuna päänä. Kotiin lähtiessä: EN laita kypärää. Sit ei enää oteta pyörää mukaan, Mä haluun kaupasta yllätyksen. Mä haluun kaks yllätystä. Mä en haluu pyöräillä. En haluu kypärää. Kutittaa. 

Kotona taas, välipalalta ylijääneet puolukkapuurot mikroon molemmille. Neidin puuro tietenkin tulikuumaksi: ääää, ääää, Odota, että jäähtyy. Isi ja Ritari onneksi peuhaa sohvalla. Iltapala ei maistu kummallekaan. Nyt Iltapesulle. Ei ku mä leikin. Ei ku nyt iltapesulle, ennenkun sisko raivostuu odottamiseen väsyneenä. Ei ku mä leikin. Leikki odottaa siinä aamulla.  (hiljaisuus). No valvo sitten, mä en jaksa montaa kertaa sanoa. Me käydään nyt kuuntelemaan satua. ÄITIII, mä en haluu valvoo!! Neiti omaan sänkyynsä kattelemaan unikavereita (ääää, äääää, äääää, ÄÄÄÄÄÄ), ja Ritarin kanssa iltatoimiin. Ritari sänkyynsä viidenkymmenen unikaverin kanssa ja Neiti iltamaidolle mahan päälle. Ja Ruma ankanpoikanen iltasaduksi mankalta. Nyt molemmat nukkuu.

Onneksi huomenna on sunnuntai.

synttäriennakkoa ja muuten vaan yllätyksiä

Pikku-Ritarilla on synttärit vasta kesäkuussa, mutta fiksuna äitinä olen pikkuhiljaa ostellut kaikenlaista pientä kivaa, kun on eteen sattunut. Tänään pyysin Ritaria hakemaan henkarikassin vaatehuoneesta ja eikös se tullut sieltä lohikäärme kädessään:

ÄITI, MIKÄ TÄÄ ON??

No, se oli sulle synttärilahjaksi. Onko kiva?

Joo, mut missä ne ritarit on, ja se ritarilinna? ( ei ole ollut mitään puhetta minkäänlaatuisista ritareista tms.)

No, äiti kurkkaa jos jostain löytyis ritari. ( kaivoin ritarin esille)

Hetken leikittyään...

Missä sitten on tän ritarin hevonen?

Ei sillä ole hevosta, se on kävelevä ritari.

Mutku MÄ HALUUN hevosen ja linnan. Missä ne ON?

No täytyy miettiä mitä sitten oikeesti synttäreillä lahjaksi tulee..

Että ei sille mikään riitä :)

No viime aikoina on kyllä tullut yllätystä jos jonkin moista ja ihan ilman syytä. Kirppareita kierrellessä on tullut vastaan Turtles ukkoja ja ihana iso parkkihalli ( joka piti kanssa olla synttäriksi, mutta kun unohdin viedä sen kellariin piiloon...). Lauantaisen futiskoulun jälkeen äiti oli niin pakahtua taas ylpeydestä ja onnellisuudesta että osti maitokaupasta Batman siirtotarroja. ( Ekaa kertaa pikku-Ritari kertoi juttuja aloituspiirissä!!! Mikä riemuvoitto!)

Pakko oli hankkia vielä uusi potkulauta, kun vanha oli vauvojen. Ritarilla oli siis yksi vuotiaana hommattu kolmipyöräinen Nalle Puh potkulauta. Tähän asti on kelvannut vallan mainiosti, mutta perjantaina päiväkotiin potkutellessa kaverit tokaisivat aidan takaa, että mulla ei oo enää tollasta vauvojen potkulautaa. Ritarin ilme oli vähintääkin järkyttynyt,  kun hän katsoi rakasta potkulautaansa uusin silmin.  Kotiin tullessa ei halunnut sillä potkutella. Onneksi Isillä oli menoja päivän aikaan ja samalla haki Ritarille uuden isojen poikien laudan. Iltapäivällä pojan onni olikin sitten hyvin suuri.

Keskiviikon kirpparilöydöt

Keskiviikkoiseen tapaan pyörähdin taas lähikirpparilla, ja haaviin tarttui vaikka mitä. Melko uudet nappikset ja futissukat Ritarille. Keltaiset crocsit Neidille ja ihkut siniset purjehduskengät Ritarille.

Myös äiti löysi tällä kertaa muutaman tunikan/mekon kesäksi. Ja ihanat velourlegginsit. 

Ihanat arabian joulukoristeet vielä tarttui mukaan

Viikonlopun saavutukset

Pikku-Neiti oppi vihdoinkin istumaan. Kyllä se vielä kellahtelee ja jää jumiin. Mutta istuu kuitenkin tiukassa etukenossa. Kova halu on ylöspäin ja yrittää tavoitella korkeuksia käsillään.

Kuvasta kiitos Isille

Äiti tekaisi vuokaleivän, jossa oli jos jonkimoista jauhoa mitä kaapista vain löytyi.

Laitettiin Ritarin kanssa ohraa ja herneitä kasvamaan pääsiäiseksi.

Kirpparilta löytyi puueläimiä.

Niin ja odotettu läpimurto futiskoulussa, kun Pikku-Ritari kertoi juttuja aloituspiirissä. (Suuren suuri ujous vaivannut vuodenpäivät). 

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

Kiitos kuvasta Isille

Makaronivelliä

Pikku-Ritari tahtoi tänään iltapalaksi lihapullia, makaronia ja perunamuussia. No tehtiin yhdessä makaronivelliä. ( ei mennyt kuitenkaan kaupaksi).

Tästä intoutuneena aloin miettimään omia lapsuuteni kulinaristisia tottumuksia, makaronivelli oli mielestäni Niiiiiin hyvää. 

Osa lapsuuteni ruoista ovat kadonneet tai katoamassa pikkuhiljaa unholaan. Ainakin meidän perheessä. Maksalaatikkoa ei kukaan suostu meillä syömään tai verilettuja. Ihan peruskamaa kuitenkin. 

Kuva lainattu netistä. http://www.hookoo.fi/tuotteet/tuote/hk-hernekeitto-450-g/

Lapsuudesta muistan (80-luku) : 

-Torstai oli hernekeittopäivä (ei varmaankaan ihan joka torstai)

-Tiistaina sai saunanjälkeen jätskin, pannaria, lettuja tai vohvelia. Kiitokset tästä Äiteelle. Minä en ainakaan kykene paistamaan lettuja saunan jälkeen

-Telkkarissa ruokaa teki kokki Kolmonen ja tämän vaimo ja vieläkin osaan viheltää tunnusmusiikin :) 

Kuva lainattu: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/pikkujoulumenyy_patakakkosen_tapaan_91797.html#media=91732

-Pikku Kakkosessa oli myös ruoka ohjelmansa, missä tehtiin porkkanaraastetta ja siinä oli pyylevä täti opastamassa. Verhot ja muut keittiötekstiilit olivat punavalkoruudullisia

-Päiväkodissa syötiin punaisista muovilautasista (ja tämä on ainoita muistoja eskarivuodestani!!)

-Tripit olivat pyramidin muotoisia

-Teemu Selänne joi maitoa

-Perunamuussi oli perusruokaa

- Karkkipäivä oli lauantai

-Kana ostettiin aina kokonaisena ja se oli usein siellä kaupassa kaapissa, mikä pyöri (Grilli). 

-Kanan kanssa syötiin muussia ja soijaa

-Ruoka oli aina hyvää, sillä lähti aina nälkä

-Isi joi aina kokista ruuan kanssa

-Pullia sun muita herkkuja oli harvoin, mutta se tavallinen pullakin oli sitten hyvää. (Yritäpäs antaa tolle Pikku-Ritarille tavallinen nisu käteen. Sehän heittää sen pois kun ei ole hilloa tms.)

-Telttaretkellä Isi teki trangialla makaronia ja säilykenaudanlihaa.

-Tää on Pastirol päivä, päivä joka muistetaan!
- Ruisleipä
-Aina oli ruuan kanssa myös jotain vihannesta, salaattia tms.
-Siskonmakkarat, gotletit ja kebakot.
-ruoka oli oikeastaan aina itsetehtyä. Myös pitsat.


Mitäköhän nuo minun lapseni muistavat.


Mitäs teidän mieleenne on jäänyt lapsuudesta ja ruokakulttuurista?

Ritari 1v ja maissi