Kuten isoveljensäkin niin Pikku-Neidilläkin tuntuu olevan kiire tässä oppimisessa. Juuri kun hän oppi jotenkuten istumaan, piti jo nousta tukea vasten seisomaan. Noin kaksi viikkoa sitten olikin aika moista vahtimista kun toinen ei pysy istualleen ja jalat pettää alta kun yritää seistä. Raukka yritti kontatakin mutta eihän ne raajat tahtoneet sinne minne mieli. Parissa viikossa on nyt sitten opittu istumaan kunnolla, kontaamaan ja seisomaan tukea vasten. On muutaman kerran kokeiltu jopa ilman tukea, mutta nokalleen siinä on menty.
Ritari oli tasan 6kk kun nousi ekan kerran seisomaan. Istumaan hän oppi vasta sen jälkeeen eikä konttamista kuin kokeiltu. 7kk hän jo otti ensimmäiset askeleet ilman tukea. Meno oli aika hurjaa kun jalat mennä viipotti ja poika yritti pysyä perässä. Lastenklinikalla sanottiin 1 vuotiaasta että motoriset taidot 2 vuotiaan tasolla. Mukavaltahan se tuntui että oma poika on niin taitava, mutta se toinen puoli. Poika piti olla aina rattaissa kun liikuttiin, kun olisi muuten juossut auton alle. Sen ikäiselle on astetta vaikeampi opettaa liikennekäyttäytymistä. Niin ja äitiähän on kiva juosta karkuun. Kotona juostiin koko ajan ja tietenkin törmäiltiin päin ovenkarmeja sun muita. Myöhemmin tuli kuvaan hurjat temput kuten kuperkeikat suoraan vauhdista ja sohvilta hyppelyt. menoa kuvaa hyvin se kun oltiin metsässä ja Ritari juoksi polkua missä oli puunjuuria sun muita mastonvaihteluita eteensä katsomatta, kaatumatta. Mummoa hirvitti ja äitin täytyi vain toivoa parasta.
Osaahan hän jo vaikka mitä ja on hyvin liikunnallinen poika. Hän on itseasiassa koko ajan liikkeessä. Vaikka hurjia hetkiä on ollut ja pahan näköisiä kaatumisiakin, niin kertaakaaan ei ole pahasti sattunut.
Nyt sitten jännätään lähteekö Neiti kävelemään veljensä jalanjäljissä noin7kk ja sadaan toinen hurjapää, vai ottaako hän kuitenkin elämän hiukka maltillisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi klik klik