Meillä on mökki. Tai siis meillä on tontti, jolla on 1800-luvun romahtamispisteessä oleva hirsitalo, pikkuriikkinen sauna, aitta ja huussi, sekä pikkuinen vierasmaja. Niin ja tietysti asuntovaunu joka imaisi itseensä samantien paikan homeitiöt.
Siispä ei voida oikein puhua mökkeilystä. Me ostettiin paikka ennen lapsia intoa puhkuen ja oikeesti uskottiin että saadaan siitä ikioma paikka. No totuus tuli ilmi sitten myöhemmin. Kaikki rakennnukset tosiaan melkeipä purkukunnossa ja piha on niin rehevöitynyt että ollaan harkittu läheiseltä varuskunnalta pyytää napalmilähetystä koko tontille.
Siellä ei voi edes olla lasten kanssa kun a. Ei ole vettä ( kaivon virkaa toimittaa kaksi kaivonrengasta sijoitetuna ojan reunaan) b. Ei ole paikkaa missä oleilla tai nukkua. c. Piha on myös uhkia täynnä, metallia ja lasia vanhan tavan mukaisesti melkein missä vaan.
Kävimme kuitenkin päiväretkellä mökillä lauantaina. Pikku-Ritari on aina ihan innoisaan. Grillattiin makkaraa ja maissia, pojat saunoivat, tytöt nauttivat auringosta ja luonnosta. Todettiin paikka taas oleskelukelvottomaksi ja päätettiin päästä eroon koko paikasta.
On siellä vielä ne ihanat jutut mihin ainakin minä ihastuin hankittaessa:
Kivimuuri kiertää piha-aluetta
Polkua alas saunalle on ihana kävellä
Pieni oja ja silta jonka sielunisilmin nään joskus hienona maalattun siltana...
vanha karjakeittiöstä tehty sauna, jossa saa makoisat löylyt (jos on vettä)
Paikassa olisi edelleen potentiaalia ja kyllä siitä ihanan saisi, jos olisi tuhottomasti rahaa ja aikaa. Yksi suurimmista ongelmista on se että siellä ei voi olla yötä lasten kanssa ja päivän reissulla ei ehdi sanoa kissaa paikan hyväksi.
Kotiin oli kiva palata, mutta oli myös mukava päivä tuhoontuomitulla mökkipahasella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi klik klik