Arjen hetkiä

Aurinko paistaa. Linnut laulaa. Tullaan neidin ja vauvan kanssa kaupasta ja ajattelin että kerrankin ehditään tehdä vaikka mitä. Eilen sain siivottua ja päivällinenkin on puolivalmiina jääkaapissa. Tullaan kotiin, syödään lounasta ja suunnittelen laittavani neidin päikkäreille ja teen vapuksi lihapullia. Kunnes...

Avaan kakkospakastimen. Töpseli on irti seinästä ja kaikki on sulana. Onpahan tekemistä sitten tällekin päivälle. Saahan niitä lihapullia kaupastakin. 

Päivänkulku sai siis käänteen. Siinä taas kymmentä asiaa yhtä aikaa tekevänä miettii pakostikin että Murphyn laki  saattaa olla oikeastikin totta. 

Vauvalla on sylihätä just samaanaikaan kun neiti istuu potalla. Neiti ilmottaa pissan olevan housussa juuri kun istun vauvan, kahvikupin ja sulaneen korvapuustin kanssa sohvalle. Vauva haluaa maitoa juuri kun laitan mustikkakiisselin tulille.  Pesukoneessa odottaa pyykit ripustamista. Eilinen lakananvaihtopäivä muodosti vessanlattialle vuoren. Mitä ei sattuneesta syystä ole ehtinyt sinne pesukoneeseen tunkea. Pari ärräpäätä päivän mittaan hampaiden välistä ilmoille kyllä pääsee. Tämän kaiken keskellä voi vielä heittää hyvästit sille siistille kodille.     

Että semmonen päivä. Tästä vielä lähden vappupallo ostoksille kolmen ipanan kanssa... Taidan käväistä hakemassa myös itselleni vappupullon. 

Onko teillä kokemuksia Murphyn laista? Odottaako nurkan takana katastrofi? Meillä klassikoita ovat kaatunut maito juuri pestyllä lattialla.  Juomalasi rikkoutuu tai joku tyhjentää hiekat kengästään keskelle eteisen lattiaa kun on juuri imuroitu. Lapset leikkii nätisti omiaan kunnes äidin puhelin soi. Ollaan menossa ovesta ulos...joku ilmoittaa kakkahädän tai vauvalla niskapeet.

Tämänkin blogitekstin muuten kirjoitin kolmeen kertaan. Ensin poistin sen itse kun piti tallentaa ja toisella kerralla vauva ähelsi sylissä siihen malliin että vahingossa poistin sen. Josko tämä nyt pääsisi julkaistuksi asti! 

Klara vappen!!!

lapsimessut -16

Joka keväiseksi jo muodostunut messuperinne jatkui siis tänäkin vuonna. Muistan kuinka viime kerralla hamstrasin tuttipulloa ja viihdykettä taaperolle, jotta hän viihtyisi äidin shoppaillessa.  Tuntuu että siitä on tuhat vuotta aikaa. Tuttipullot ovat jääneet, taapero on oppinut puhumaan, itseasiassa taapero ei ole enää taapero vaan Iso Neiti.

Tänä vuonna otinkin messut ihan lasten kannalta ja jätin oman shoppailun vähemmälle. Oltiin siis koko konkkakronkka messuilemassa perjantaina (lukuunottamatta isiä). Mukavaa olikin, koska mielestäni messut jo toistavat väähän itseään, niin oli kiva katsella niitä välillä lasten silmin ja lasten ehdoilla.

Löytyi sieltä kuitenkin jotain kotiin viemisiäkin.

Pastellin värinen arki

Itselläni nyt jokin blogien lukemisjumi. Ei kiinnosta ei sitten yhtään lukaista muiden juttuja. Monessakin blogissa elämä tuntuu olevan niin siloiteltua ja ihanaa koko ajan. Jopa arjen raskaus tai elämän murjominen saadaan näyttämään niin siloiteltulta. Vaikka totuus luultavasti on toinen. Ainakin meillä. Olenpa myös kuullut omasta blogistanikin että elämä näyttää sen kautta niin helpolta ja ihanalta.

Toisaalta ehkä se elämä on helppoa ja ihanaa. Onhan mulla kaikkein parhaimmat ja ihanimmat kolme lasta. Hetkittäin tosin voisi ne lapset lähettää sillä Millenium Falconilla ( Star Warseihin vihkiytymättömille tiedoksi, on eräs huipputärkeä alus tässä saagassa) kauas vaikka Hoth planeetalle!

Silloin kun kaikki sujuu mutkattomasti, on olo ihan jees. Toisinaan ei kaikki taas sujukaan. Vauvaa harmittaa ja haluaisi syliin, jauheliha palaa pannulla, uhmis kiukkuaa jaloissa kun ei saa "pääsiäisen munia" ennen ruokaa. Esikoinen ei keksi mitään tekemistä.

Näitä päivittäin tapahtuvia kömmähdyksiä tapahtuu aina ja usein. Toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Toisina päivinä mua ottaa aivoon kun en ehdi viikata pyykkejä ilman tuhatta keskeytystä. Toisina päivinä pyykkikasat ei haittaa mua taas yhtään. Onneksi on kivat kevät ilmat niin jaksaa taas olla ulkonakin. Pysyy sisätilat paljon siistinpänäkin.

Lopulta kuitenkin voisin myöntää että olen itsekin yllättynyt kuinka helppoa arki kuitenkin on kahden isomman ja yhden ihan pikkuisen kanssa. Kuvittelin ja varauduin paljon pahempaan. Tottahan se vauvakin aika nopeaa rytmittää itsensä muun perheen rytmiin ja onneksi (koputtelen puuta) hän on kuitenkin perustyytyväinen ainakin toistaiseksi.

Tällä hetkellä mennään näin, vaikkakin joskus puuta päin. :)

Kevät

Kevät. Ihana herätä taas eloon. Vaikka en talven vihaajiin kuulukaan, niin jotenkin keväästä saa uutta virtaa. Leikkipuistoon ( jota ei muuten edelleenkään ole rakennettu valmiiksi) tulee säpinää. Aurinko paistaa ja lämmittää.  Etsitään kukkia ja ötököitä ja ulkona tekee mieli olla ihan koko ajan.

Myös minun mieleni tekevi tökätä sormet multaan, ja jännityksellä odotellaan saadaanko tänä vuonna oma palsta! 

45 päivää

Olet jo 45 päivää vanha. Iso mies jo. Olet  monta senttiä pidempi kuin veli ja sisko olivat saman ikäisenä. Hymyilet kun tunnistat perheenjäsenesi. Tahdot olla meidän muiden kanssa, mieluiten äidin tai isin sylissä. Mielipuuhaasi on katsella hoitopöydällä neuvolasta saatuja hymynaama kuvia tai olohuoneen seinällä olevia valokuvia. Ulkovaatteiden pukeminen on tylsintä, mutta muuten sinua ei vaatteiden tai vaipan vaihto haittaa. Saunassakin olet päässyt maistamaan löylyn lämpöä hitusen, mutta suihkussa on tylsää.

Yöllä nukut äitin kainalossa muutaman tunnin pätkissä. Tankkaat vähän maitoa ja jatkat taas unia. Oikeastaan päiväsi kuluvat vielä nukkuessa ja syömisessä, vaikkakin jo enenevissä määrin alat seurustella meidän muiden kanssa. Hereillä ollessasi katselet mielelläsi siskon ja veljen juttuja tai "keskustelet" isin ja äidin kanssa.  Olet tärkeä osa tätä perhettä ja odotamme innolla mikä persoona sinusta kuoriutuu! 

Photo by Pikku-Ritari