Itselläni nyt jokin blogien lukemisjumi. Ei kiinnosta ei sitten yhtään lukaista muiden juttuja. Monessakin blogissa elämä tuntuu olevan niin siloiteltua ja ihanaa koko ajan. Jopa arjen raskaus tai elämän murjominen saadaan näyttämään niin siloiteltulta. Vaikka totuus luultavasti on toinen. Ainakin meillä. Olenpa myös kuullut omasta blogistanikin että elämä näyttää sen kautta niin helpolta ja ihanalta.
Toisaalta ehkä se elämä on helppoa ja ihanaa. Onhan mulla kaikkein parhaimmat ja ihanimmat kolme lasta. Hetkittäin tosin voisi ne lapset lähettää sillä Millenium Falconilla ( Star Warseihin vihkiytymättömille tiedoksi, on eräs huipputärkeä alus tässä saagassa) kauas vaikka Hoth planeetalle!
Silloin kun kaikki sujuu mutkattomasti, on olo ihan jees. Toisinaan ei kaikki taas sujukaan. Vauvaa harmittaa ja haluaisi syliin, jauheliha palaa pannulla, uhmis kiukkuaa jaloissa kun ei saa "pääsiäisen munia" ennen ruokaa. Esikoinen ei keksi mitään tekemistä.
Näitä päivittäin tapahtuvia kömmähdyksiä tapahtuu aina ja usein. Toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Toisina päivinä mua ottaa aivoon kun en ehdi viikata pyykkejä ilman tuhatta keskeytystä. Toisina päivinä pyykkikasat ei haittaa mua taas yhtään. Onneksi on kivat kevät ilmat niin jaksaa taas olla ulkonakin. Pysyy sisätilat paljon siistinpänäkin.
Lopulta kuitenkin voisin myöntää että olen itsekin yllättynyt kuinka helppoa arki kuitenkin on kahden isomman ja yhden ihan pikkuisen kanssa. Kuvittelin ja varauduin paljon pahempaan. Tottahan se vauvakin aika nopeaa rytmittää itsensä muun perheen rytmiin ja onneksi (koputtelen puuta) hän on kuitenkin perustyytyväinen ainakin toistaiseksi.
Tällä hetkellä mennään näin, vaikkakin joskus puuta päin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi klik klik