metsän joulu 24. päivä

24. joulukuuta

Vihdoinkin koitti kauan odotettu jouluaatto. Koko metsän väki oli taas kerääntynyt suurelle aukiolle ja söivät joulupuuroa yhdessä. Pöllöherra Huhuu kyseli Orava Onnilaiselta tiesikö hän nyt mikä joulu oli?

Pöllöherra Huhuu: No joko joulu tuntuu tutulta, pieni oravaiseni?

Orava Onnilainen: Taidan ymmärtää että joulu ei ole mikään itsestään tuleva juttu, vaan se tehdään yhdessä ystävien kanssa.

Pöllöherra: Nii-in. Jouluna tärkeää onkin juuri odotus, ilo, rauha ja rakkaus. 

Joulupuuron jälkeen väki kipaisi koloihinsa hakemaan itsetehdyt lahjansa ja toi ne kuusen alle odottamaan iltaa. Päivän mittaan leikittiin kaikennäköisiä leikkejä yhdessä ja kun ilta alkoi pimetä sytytettiin kynttilät ja käytiin joulupöytään. Kaikki söivät niin paljon kuin vain mahtui ja sitten lepäiltiin hetki ja ihasteltiin joulukuusta ja koristuksia. Kilpaa kehuttiin myös ruokia ja ruuanlaittajia.

Vihdoin koitti lahjojen vuoro. Huuhkaja Huntunen ja Tonttu Töpseli toimivat lahjamestareina ja jakoivat kaikille lahjansa. Iina Ilvesneiti oli aivan haltioissaan Orava Onnilaisen tekemästä smaragdinvihreästä tammenterho kaulakorustaan, ja kiitteli tätä kerta toisensa jälkeen. Orava Onnilainen sai kauniin kuksan, mikä oli koristeltu oikein nätiksi. Majavaherra Manninen oli sen tehnyt hänelle. Kaikki olivat oikein tyytyväisiä ja iloisia saamistaan ja antamistaan lahjoista. Lahjojen jaon jälkeen syötiin vielä vähän ja tanssittiin suuren kuusen ympärillä. Pikkuhiljaa eläinlapset nukahtelivat minne sattuu ja äidit ja isät alkoivat tehdä lähtöä koloihinsa. 

Orava Onnilainen sanoi itsekseen: Minä löysin joulun. Se olikin koko ajan täällä meidän kanssamme. Yhdessä me sen saimme tulemaan esille. Ja hänkin vetäytyi koloonsa nukkumaan onnellinen hymy suupielissään.

Hyvää joulua!

Metsän joulu 23. päivä

23. joulukuuta

Metsän eläinlapset olivat jo ihan innoissaan, eivätkä olisi millään jaksaneet odottaa enää yhtä yötä. Tonttu Töpseli päättikin viedä heidät vielä joululaulukierrokselle. He olivat keränneet havuja ja nyt he kiersivät kololta kololle laulamassa. Jokaiselle ovelle he jättivät havuoksan koristeeksi. Kolojen asukkaat tulivat hyvälle mielelle tästä jouluisesta yllätyksestä ja olivat haltioissaan. Näinkin pienellä teolla saattoi tehdä toisen hyvin onnelliseksi. Tämän oivaltaminen teki myös itse eläinlapset iloisiksi. Loppuillan he viettivätkin tyytyväisenä suuressamäessä lumileikkejä leikkien.

Metsän joulu 22. päivä

Kun oli enää kaksi päivää jouluaattoon, koko metsän väki kerääntyi taas suurelle aukiolle iltasella. Pöydät oli jo saatu valmiiksi suurta joulujuhlaa varten. Tarjolla oli glögiä, rusinoita, pähkinöitä sekä tietenkin pipareita.

Aukiolla vallitsi iloinen puheensorina ja tyytyväinen maiskutus. Huuhkaja Huntunen rykäisi pöydän päästä äänensä auki ja kilisti glögi mukiaan.

Huuhkaja Huntunen: Hyvää iltaa, arvoisat metsämme asukkaat! Kahden päivän päästä koittaa jouluaatto ja perinteidemme mukaisesti minun on aika julistaa metsäämme joulurauha.

Seuraavat 20 päivää suokaamme siis joulurauha kaikille. Niin isoille kuin pienille. Sopikaamme kaikki ristiriidat ja epäsovut täksi ajaksi. Viettäkäämme mukavaa ja riemullista joulua koko metsän kansa. Hyvää joulua!

Metsän kansa vastasi melkeinpä yhteen ääneen Hyvää joulua kaikille! Ja puheensorina jatkui. Joku alkoi laulamaan joulupuu on rakennettu ja pian koko sakki lauloi antaumuksella yhdessä. Metsässä kaikui joululaulut vielä pitkän aikaa ennen kuin eläimet kömpivät koloihinsa nukkumaan. Huomenna olisi vielä aikaa tehdä viimeisiä valmisteluja ja sitten koittaisikin itse juhlapäivä.

Metsän joulu 21. päivä

21. joulukuuta

Jouluaattoon oli enää kolme päivää jäljellä. Ja nyt kun pikkuisetkin olivat saaneet ruokavarastonsa täyteen, oi aika alkaa valmistautua joulun viettoon.

Koko metsässä kuhisi. Hiiret juoksivat edestakaisin kantaen koristuksia Suureen  kuuseen. Majavat ahersivat suurten puunrunkojen parissa, jyrsien niistä pitkiä pöytiä. Monissa koloissa kävi kuumeinen hääräys kun perheet tekivät yhdessä ruokia suureen pitopöytään. Räätäli Hämähäkki Räkki kutoi kaikki kuusi jalkaa viuhuen pöytäliinaa ja Pupu Pömperi kokkasi porkkanalaatikkoja hännäntöpökin porkkanasoseessa. 

Orava Onnilainen oli saanut tehtäväkseen vastata juhlapaikan kynttilöistä. Hänellä olikin jo kovaa vauhtia sulamassa kynttilämassaa liedellä. Per Päästäinen oli häntä auttamassa. Per koristeli valmiita kynttilöitä kaivertaen niihin kauniita kuvioita. 

Kun kynttilät olivat valmiita Pöllöherra Huhuu ja Hannele Haukka tulivat hakemaan niitä. Ja he kaikki matkasivat kohti suurta kuusta. He ripustivat kynttilöitä suuren kuusen oksille ja osan he jättivät lyhtyjä varten odottamaan joulua. 

Juhlapaikka alkoi jo pikkuhiljaa valmistua ja se tulisi näyttämään hyvin kauniilta. Orava Onnilainen jaksoi tuskin odottaa.

Joulu joulu joulu!

Onhan toki meilläkin kaikki perinteiset jouluhommelit (yritetty) tehdä tänäkin vuonna. On leivottu piparkakut, ja syötykin ne jo. Koristeltu kotia ja siivottu (ja taas siivottu, ja taas siivottu, kunnes päätin luovuttaa korkeampien voimien edessä). Kirjoitettu joulupukille ja mietitty lahjatoiveita kuumeisesti. Tänä vuonna kävimme jopa kirkossa laulamassa joululauluja, kun hoksattiin että sellaisiakin tilaisuuksia järjestetään lasten ehdoilla. On jännitetty ja itkettykin joulukalenterien parissa. Uhkailtu ja kiristetty tontuilla ja puhuttu tontuista ja joulupukista antaumuksella. Juhlittu fudisjoulujuhlaa, kerhojoulujuhlaa ja viimeiset päiväkodin joulujuhlatkin (apua!). Laulettu joululauluja ja luettu joulusatuja! Tsekattiin Lucia ja stokkan ikkunatkin (legofani oli aika täpinöissään)!

Tänään vihdoinkin haettiin joulukuusikin. Annoin kerrankin ihan vapaat kädet lapsille, ja ihan kiva siitä tuli. Ennen kun kuusi oli edes kunnolla pystyssä -alkoi pikku neiti jo kulkea kuusen ympärillä ja laulaa joulupuu on rakennettu. Ja illalla ennen nukkumaan menoa Ritari kantoi "lahjoja" kuusen alle aamuksi. 

Yritinpä ottaa sitten kauniita joulukuusikuvia ....

...kunnes totesin että parempi luovuttaa 😂

Mukavaa joulunodotusta myös teille!

Metsän joulu 18. päivä

18. joulukuuta

Orava Onnilainen lopetteli juuri aamiaistaan kun kolon lähettyviltä kuului ihmislasten ääniä. Hihkuntaa, naurua ja kiljumista. Orava Onnilainen juoksi äkkiä kurkkaamaan ikkunaluukustaan missä nämä ihmislapset olivat ja millä asialla. Lapsilla oli mukanaan kelkka, jonka päällä keikkui kasa lyhteitä ja kori missä oli paljon erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Lapset pysähtyivät Orava Onnilaisen kotipuun juurelle ja heittelivät maahan paljon siemeniä ja nostivat yhden lyhteen pensaan oksille. 

Orava Onnilainen katseli jähmettyneenä ikkunastaan tapahtumia. Hän ei voinut uskoa tätä todeksi. Tonttu Töpselin uskomattomalta kuulostanut ehdotus toimikin näin hienosti. Nyt kyllä saataisiin hyvä joulu!

Kun lapset olivat lähteneet puun juurelta eteenpäin. Orava Onnilainen säntäsi ulos ja kohti Pöllöherran kotia. 

Orava Onnilainen: Pöllöherra!! Pöllöherra!! Et ikinä usko!!! 

Orava huohotti.

Pöllöherra kurkkasi kolostaan: No mitä ihmettä nyt on tapahtunut!

Orava Onnilainen: Ihmepä tosiaankin. Söin kaikessa rauhassa pähkinävoileipääni. Kun he tulivat! Ja mitä he toivatkaan!

Pöllöherra kuunteli ihmeissään.

Orava Onnilainen: Kolme lasta tuli kelkan kanssa kotiaukiolleni. Ja kelkka oli täynnä ruokaa pikkueläimille! He jättivät osan puuni luokse ja jatkoivat matkaansa!

Pöllöherra: Voi herran tähden!

Orava Onnilainen: Tonttu Töpseli oli oikeassa. Ihmiset ovatkin pohjimmiltaan hyviä!

Pöllöherra: Meidän täytyy mennä heti kertomaan pikkuisille!

Orava Onnilainen ja Pöllöherra riensivät kololta toiselle kertoen ihanasta yllätyksestä. Illalla kaikilla pikkuisilla olikin taas ruokavarastot täynnä ja pikkumasut pullollaan.

Metsän joulu 17. päivä

17. joulukuuta

Aamu alkoi auringon pilkistäessä pilviverhon takaa. Orava Onnilainen venytteli sängyssään ja  kietoitui tiiviimmin peiton sisään. Oli paljon pakkasta. Kun Orava päätti vihdoin nousta hän laittoi tulen heti takkaan ja etsi villasukat jalkaansa. Tänään ei uskaltaisi työntää kuonoa ulos kolosta, hän ajatteli.

Pöllöherra koputteli Orava Onnilaisen ovelle keskipäivän tienoilla. 

Pöllöherra: Terve taloon! Saako käydä peremmälle?

Orava Onnilainen: Tule ihmeessä, mikä sinut tänne tuo näin kylmällä ilmalla. Hengityskin ihan huurustuu!

Pöllöherra: Tulin kutsumaan sinut joulusaunaan! 

Orava onnilainen: Siis minne? 

Pöllöherra: Ihmiset käyvät aina joulusaunassa. Se on sellainen talo, minne ihmiset laittavat tulen sellaiseen pömpeliin, kiukaaseen. Sitten he istuvat siellä, heittävät vettä kiukaan päälle ja nauttivat lämmöstä. Tänään näin ihmisten kantavan puita saunaan. Joten illalla kun he ovat saunoneet voimme hiipiä sinne heidän jälkeensä lämmittelemään.

Orava Onnilainen: Lämpö kuulostaa ihanalta, mutta eikö ole aika hurjaa mennä niin lähelle ihmisiä?

Pöllöherra: Me odotamme että ihmiset käyvät nukkumaan, ja menemme sitten. Silloin saunassakin on jo kuivempaa, eikä meidän tarvitse kastua yhtään. 

Orava Onnilainen: Jospa minä sitten uskaltaisin.

Pöllöherra: Selvä, tavataan metsän reunalla Pihlajan alla illalla kello 10. 

Pöllöherra lensi matkoihinsa ja Orava Onnilainen kävi jännittyneenä odottamaan iltaa.

Illan laskeutuessa Orava suuntasi kohti pihlajapuuta. Siellä Pöllöherra jo odottelikin, seuranaan Pupu Pömperi, Kettuäiti Kettunen sekä Tonttu Töpseli. He odottelivat että ihmiset sammuttaisivat viimeisenkin valon ikkunasta jotta uskaltautuisivat metsän suojista lähteä.

Viimeinkin valo sammui ja eläin joukkio lähti hiipien kohti ihmisten saunaa. 

Saunassa he seurasivat Tonttu Töpselin esimerkkiä ja etsivät itselleen sopivan paikan. Tonttu Töpseli heitti aina välillä löylyä kiukaalle ja suloinen lämpö laskeutui eläinten päälle. Vaikka  ulkona paukkuikin pakkanen oli eläimillä lämpimät oltavat saunan lauteilla.

Metsän joulu 16. päivä

16. joulukuuta

Aamulla Orava Onnilaisen ovelta kuului koputus. Orava Onnilainen pyyhki unihiekat silmistään ja meni ovelle. 

Orava Onnilainen: Kukas siellä näin varhaisella koputtelee?

Tonttu Töpseli: Hyvää huomenta pikku oravaiseni. Olen Tonttu Töpseli. Joulupukki kertoi että teillä on täällä pikkuinen ruokaongelma.

Orava Onnilainen: Totta kyllä joka sana, mutta eilen vasta veimme kirjeen postiin. Kuinka sinä olet jo tänne asti ehtinyt.

Tonttu Töpseli: Meillä tontuilla nyt on keinomme ja taikamme.

Tonttu Töpseli hymyili pitkän partansa takaa.

Orava Onnilainen: voi tule toki sisään lämpimään sieltä. Otatko kahvia?

Orava Onnilainen ja Tonttu Töpseli kävivät aamupalalle ja keskustelivat metsän pikkueläinten kasvavasta nälästä. Aamiaisen jälkeen he lähtivät tapaamaan Pöllöherraa Huhuuta.

Orava Onnilainen: Huomenta Pöllöherra! Minulla on täällä sinulle yllätys.  

Pöllöherra Huhuu tuli ovelle katsomaan. 

Tonttu Töpseli: Hei, olen Tonttu Töpseli! Joulupukki lähetti minut auttamaan teitä.

Pöllöherra: Käykää toki peremmälle.

Orava Onnilainen ja Tonttu Töpseli astuivat Pöllöherran kotikoloon. 

Pöllöherra Huhuu: Onko Orava Onnilainen jo kertonut huolestamme?

Tonttu Töpseli: Kyllä on. Onneksi tämä tällainen ei ole meille tontuille ennen kuulumatonta. Talvisin monessa metsässä moni pikkuinen eläinparka näkee nälkää. 

Orava Onnilainen: Onko sinulla joku ratkaisu tähän pulmaan. On ikävää että pikkuiset kärsivät.

Tonttu Töpseli: Onpa hyvinkin. Kuunnelkaapa. Yön pimeinä tunteina hiippailen lähitaloihin. Käyn kuiskimassa nukkuvien lasten korviin, että metsän eläimet tarvitsisivat ruokaa, koska eivät sitä itse lumen alta löydä. Aamulla kun he heräävät, he pyytävät vanhemmiltaan apua ja tuovat lyhteitä ja siemeniä eläimille. 

Orava Onnilainen: Etkö pelkää että ihmiset huomaavat sinut?

Tonttu Töpseli: kuten kerroin, meillä tontuilla on keinomme ja taikamme

Tonttu Töpseli hymyili taas viekkaasti partansa alta.

Tonttu Töpseli: Odottakaahan vain, viikonloppuun mennessä pikkueläimet saavat taas varastonsa täyteen.

Orava Onnilainen ja Pöllöherra Huhuu jäivät tyytyväisinä ja jännittyneinä odottamaan mitä tuleman piti.

Metsän joulu 15.päivä

15. joulukuuta

Yöllä oli satanut lisää lunta. Pienempien metsän eläinten alkoi olla jo vaikeaa löytää ruokaa lumivaipan alta. Tätä olivat jo käyneet Pöllöherralle päivittelemässä niin hiiret kuin pikkulinnutkin. Orava Onnilainen ja Pöllöherra miettivät mikä olisi avuksi metsän pieneläimille ja Pöllöherra ehdotti että he kirjoittaisivat Joulupukille ja pyytäisivät tältä apua.

Orava Onnilainen: Mikä se Joulupukki on?

Pöllöherra: Joulupukki asuu Lapissa Korvatunturilla. hän on hyvin vanha ja tietää paljon asioita. Hänellä on paljon pieniä apulaisia, tonttuja, ympäri maailmaa. Jouluaattona Joulupukki käy jokaisen ihmislapsen luona tonttuapureineen viemässä joululahjoja. Hän pitää paljon eläimistä ja auttaa ja suojelee heitä parhaansa mukaan.

Orava Onnilainen: Hän varmaan sitten osaisi auttaa meitä. He istuivat takan ääreen ja kävivät työhän. He saivat kirjeen lopulta valmiiksi ja veivät sen Hannele Haukan postitoimistoon.

Kirje Joulupukille

Hyvä kaikkien lasten ja eläinten Joulupukki,

Meillä on täällä kotimetsässämme ongelma. Lunta on tullut koko joulukuun niin valtavasti että pienet eläimemme eivät enää löydä ruokaa. Me isommat olemme varastoistamme antaneet mitä liikenee, mutta lattia alkaa jo näkyä  meilläkin.  Talvea on vielä paljon jäljellä ja pelkäämmekin pahinta. Osaisitko sinä auttaa meitä?

Jouluisin terveisin

Pöllöherra Huhuu ja Orava Onnilainen

Metsän joulu 14. päivä

14. Joulukuuta

Oltiin jo päästy pitkälle joulukuuta ja päivät lyhenivät entisestään. Pimeä aika päivästä oli pitkä ja niinpä eläimet viettivät paljon aikaa omissa oloissaan. Orava Onnilainen harmitteli tätä Pöllöherralle eräänä päivänä päiväkähveillaan. Tästäpä Pöllöherra tuumi että voisi olla hyvä aika viettää valon juhlaa. Pöllöherra ja Orava Onnilainen keräsivät kynttilänsä ja kuljettivat ne suuraukiolle. Sitten he matkasivat Kirsti Kiiltomadon luokse.

Kirsti Kiiltomato innostui ideasta ja kutsui pikaisesti koko sukunsa koolle. Sillävälin Orava Onnilainen ja Pöllöherra kiersivät eläinten luona kutsumassa heidät illaksi valonjuhliin. 

Illalla metsän väki taas kokoontui Suuraukiolle. Jokainen oli tuonut mukanaan lyhdyn. Kiiltomadot asettuivat Suuren kuusen oksille ja jokainen sytytti lamppunsa. Hetkessä kuusi alkoi loistamaan kuin aurinko. Eläimet sytyttivät lyhtynsä ja lähtivät kulkueena kulkemaan kuusen ympärillä. Kiiltokärpäset nousivat lentoon ja muodostivat kauniin valoketjun pimeälle taivaalle. Kulkue jatkoi matkaansa pitkin metsää ja jätti jokaisen kolon ovelle yhden kynttilän tuoden näin valoa koko metsään.

Lopulta metsässä loisti kuin suurkaupungissa ja eläimet imivät itseensä rauhaa ja valoa pitkän talven varalle.

Metsän joulu 13. päivä

13. joulukuuta

Oma satu:

Olipa kerran neljä poliisia ja yhellä poliisilla oli poliisimoottoripyörä. Ja sitten toisella poliisilla oli huutotorvi (megafoni). Ja sitten kahella poliisilla oli radiopuhelin. Ja sitten yksi oli vartija. Ja sitten tuli kolme rosvoa. Ja sitten poliisit alkoi jahdata niitä. Ja sitten kun rosvot saatiin kiinni niin ne pantiin vankilaan. Ja sitten kun ne oli vankilassa niin satu loppui.

Metsän joulu 12. päivä

12. joulukuuta

Oma satu:

Olipa kerran yksi pikku lego työmies joka tuli vapaa päivällä tekemään hommia työmaalle. Ja sitten tuli myös yksi toinenkin työmies vapaapäivällä työmaalle toisen työmiehen kanssa. Ja sitten ne kaksi työmiestä meni sitten yksi työmies meni kaivinkoneeseen missä oli kauha. Ja sitten toinen työmies meni siniseen kuorma-autoon. Ja sitten ne ajoi työmaalta pois. Ja sitten ne meni kaupungille.

Ja sitten ne kaksi työmiestä osti kaupungilta uuden lapion, uuden haravan, uudet työkalut, kaikkia sellaista työmiehen tavaroita ja uudet autot. Ja sitten ne lähti pois sieltä talosta. Ja sitten ne meni omaan kotiin tai siis samaan kotiin kun ne asuu yhdessä. Nukkumaan kun oli yö.

Kun oli aamu, niin ne heräsi ja sitten oli työpäivä. Ja sitten se työmies teki niin että se meni kakalle rekka-auton perälle kakalle missä oli vessa. Ja sitten toinen työmies meni rekka-auton perälle pissalle missä oli vessa. Ja sitten ne kaksi työmiestä meni kuorma-autoon molemmat ja sitten tuli ilta ne meni nukkumaan ja kun oli yö niin sitten satu loppui. Sen pituinen se.

Metsän joulu 11. päivä

11. joulukuuta

Aamulla eläimet heräilivät ja lähtivät pikkuhiljaa omiin koloihinsa. Illalla oli sovittu että jokainen tekisi jonkun lahjan jollekin toiselle itse. Orava Onnilainen tekisi Iina Ilvesneidille jotain.  Orava Onnilainen mietti tarkkaan ja pitkään mistä Iina Ilvesneiti pitäisi ja lopulta hän keksi sen. Hän tekisi kauniin kaulanauhan tammenterhoista.

Hän etsi lankaa ja sopivia tammenterhoja. Ensin hän maalasi tammenterhot kauniin vihreiksi, koska Iinalla oli smaragdin vihreät silmät. Kun terhot olivat kuivuneet, hän pujotteli neulan avulla langan niiden lävitse. Lopulta hän solmi helminauhan yhteen. Hän etsi vielä kauniin laatikon varastoistaan. Laittoi kaulanauhan sen  sisälle ja päällysti laatikon kauniilla paperilla. Vielä vihreää nauhaa paketin päälle ja paketti oli valmis. Iina Ilvesneiti tulisi varmasti hyvin iloiseksi lahjastaan ja Orava Onnilaiselle tuli hyvä mieli tätä ajatellessaan. Hän piilotti lahjan astiakaappinsa päälle odottamaan joulua. 

Metsän joulu 10. päivä

10. joulukuuta

Kun suuraukio oli kerta kauniisti koristeltu, päätettiin siellä viettää juhlaa. Kukaan ei tietenkään jaksanut odottaa itse jouluun asti. Orava Onnilainen toi paikalle pipareita ja Leila Leppäkerttu keitti jättimäisen padan joulupuuroa. Jokainen toi myös oman kipponsa ja lusikkansa mukanaan. 

Paikalle kerääntyivät kaikki kynnelle kykenevät. Majava oli auttanut rakentamaan pitkiä pöytiä, jonka ääressä kaikki nauttivat joulupuurosta ja muista jouluherkuista.

Kun kattilan pohjalla oli enää pisara jäljellä ja piparitarjottimella vain murusia, alkoi väkijoukosta lähtevä iloinen sorina hiljetä. Yksi toisensa jälkeen metsän eläimet nukahtivat masut täynnä ja onnellinen hymy kasvoilla. Kuu nousi taivaalle, valaisi aukion ja paljasti kylläisenä nukkuvan metsänväen kimaltavan suuren kuusen juurella.

Metsän joulu 9. päivä

9. joulukuuta

Juhlien jälkeen Orava Onnilainen halusi koristella myös omaa koloansa ja piha-aukiotaan.  Hän kaivoi taas askartelutavaransa esille ja mietti ideoita. Hän tuli ajatelleeksi metsän räätäliä, Hämähäkki Räkkiä.

Orava Onnilainen: Hänhän voisi tehdä minulle kimaltavaa köynnöstä.

Orava O. Lähti tapaamaan Räätäli Hämähäkki Räkkiä. Tämän kotiverkolle saapuessaan Hämähäkki Räkki oli juuri kutomassa lapasia. 

Orava Onnilainen: Hei Räätäli Hämähäkki Räkki. Olen koristelemassa kotiani ja tulin ajatelleeksi että voisitko sinä tehdä minulle metrin pari kimaltavaa köynnöstä?

Hämähäkki R. : Toki teen Orava hyvä. Viimeistelen vain nämä Per Päästäisen lapaset ensin. Tule illalla takaisin. Köynnöksesi on valmis silloin. 

Orava O. Kiitti ja lähti loikkimaan takaisin kotikololleen.

Iltapäivällä kolon ovelta kuului koputus. Hämähäkki Räkki olikin saanut köynnöksen jo aikaisemmin valmiiksi ja oli päättänyt itse tuoda sen.

Hämähäkki R.: Hei, toinkin tämän itse kun oli niin nopiaa valmis. Voin auttaa sinua ripustamisessa, jos haluat.

Orava Onnilainen: Voi se olisi kiltisti tehty ja kiitoksia. Laita vaikkapa toinen pää tuonne astiakaapin päälle ja toinen sitten sinne mihin asti se riittää. 

Hämähäkki Räkki kiipesi ripustamaan kimaltavaa köynnöstä paikalleen. 

Hämähäkki R.: Tästähän tuli kaunis. Taidankin tehdä näitä lisää myös muillekin.

Orava Onnilainen: Hei minulla on idea. Voisimme koristella suuraukion. Sinä voist kutoa näitä köynnöksiä ja minä voisin tehdä tammanterhon kuorista joulukelloja!

Hämähäkki R.: Hineo idea. Ryhtykäämme heti puuhaan.

Iltaan mennessä heillä oli suuri määrä koristeita valmiina ja he lähtivät kohti suuraukiota. Matkalla he kertoivat ideastaan muille keitä kohtasivat ja kaikki olivat kovin innoissaan. 

Myöhään illalla suuraukio ja Suuri kuusi loistivat kuun valossa. Koko metsä oli puhaltanut yhteen hiileen. Jokainen oli kantanut kortensa kekoon. Ja lopputulos oli hyvin kaunis.

Metsän joulu 8. päivä

8. joulukuuta

Pöllöherra: Tänään juhlitaan meidän metsän omaa päivää!

Orava Onnilainen: Onko metsälläkin päivä?

Pöllöherra: Kyllä kyllä, Silloin me voimme osoittaa sille kuinka paljon pidämme omasta kotimetsästämme, arvostamme sitä ja haluamme säilyttää sen. Sen ansiosta saamme loikkkia ja lentää vapaana ja olla juuri sellaisia kuin olemme. Mutta tiedätkö mitä? Vaikka metsä antaa meille paljon, myös meidän pitää antaa metsälle takaisin.

Orava O.: Mitä me sitten annamme?

Pöllöherra: Me pidämme siitä huolta, puolustamme sitä ja yhteistyöllä teemme siitä kivan paikan asua ja olla. Eikö vain?

Orava Onnilainen: Totta, täytyyhän metsäämme juhlia. En ole edes aikaisemmin ajatellutkaan koko asiaa.

Pöllöherra: Meillä metsän asukeilla on ollut tapana kokoontua suuraukiolla missä kasvaa se suuri kuusi. Tiedätkö sen?

Orava Onnilainen nyökkäsi.

Pöllöherra: Jokainen tuo mukanaan jotain syötävää ja tanssimme ja syömme iltaan asti. Myös metsän vanhin asukas tulee sinne juhlimaan:

Orava O.: Kuka hän on?

Pöllöherra: Huuhkaja Huntunen. Hän asui jo silloin täällä kun metsä oli aivan nuori. Hän on nähnyt vaikka  mitä.

Illalla Pöllöherra ja Orava Onnilainen saapuivat aukiolle. Siellä olikin jo paljon porukkaa. Huuhkaja Huntunen istui Suuren kuusen oksalla ja seurasi juhlan kulkua. Yhtäkkiä hän lehahti lentoon ja kaikki hiljenivät. Huuhkaja Huntunen lensii suuren kiven päälle ja rykäisi kurkkunsa auki.

Huuhkaja H.: Hyvät metsän asukkaat. On mukavaa taas nähdä täällä näin sankoin joukoin elämää. Iloista elämää. Pidetään metsä pystyssä ja monimuotoisena vielä ensi vuonnakin.

Kaikki metsän eläimet puhkesivat hurraa huutoihin ja taputuksiin. Huuhkaja Huntunen lennähti takaisin Suuren kuusen oksalle ja pidot jatkuivat kunnes kuu oli jo korkealla.

Metsän joulu 7. päivä

7. joulukuuta

Pöllöherra lensi Orava Onnilaisen kotikololle nokassaan suuri kori. Orava oli juuri lopettelemassa aamutoimiaan kun Pöllöherra saapui.

Orava O.: Huomenta! Mitä ihmettä sinulla on siinä korissa?

Pöllöherra: Toin liimaa, saksia ja muuta askartelutilpehööriä ja tarviketta.

Orava O.: oi kuinka kiva! Mitä me teemme?

Pöllöherra: Askarrellaan joulukortteja ystävillemme ja perheellemme jotka asuvat kauempana. Voimme sitten antaa ne Hannele Haukalle kuljetettavaksi.

Orava O.:Kuulostaa hyvältä idealta.

He siivosivat pöydältä aamiaistarvikkeet ja levittivät askartelutavarat tilalle. Ensin heidän piti miettiä kelle he halusivat kortteja lähettää. Orava Onnilainen päätti lähettää serkuilleen  kahden metsän päähän. Hänellä olikin serkkuja kokonaista kymmenen. Pöllöherra lähetti veljilleen ja siskoilleen, jotka asuivat lehtimetsässä järven rannalla.

He liimasivat  ja leikkasivat ja piirsivät. Ja leikkasivat, piirsivät ja liimasivat ja pian kortit olivatkin valmiita.

Pöllöherra: Kirjoitetaan vielä hyvän joulun toivotukset.

He pakkasivat  kortit mukaansa ja lähtivät metsän postitoimistoon Hannele Haukan luo ja Hannele Haukka lupasi mieli hyvin toimittaa kortit saajilleen.

Metsän joulu 6. päivä

6. joulukuuta

Oma satu: Lego cityn joulu, mis on yksi puskutraktori ja lentokone ja yksi juna

Joulupukki meni junalla antamaan lapsille lahjoja. Ja siis se joulupukki toi yhelle tytölle leikkikännykän. Ja sitten joulupukki antoi yhdelle pojalle punaisen kilpa-auton. Kauko-ohjattavan. Ja ne kaikki oli pikkulegoi sitten, ja myös ne tyypitkin koska sehän on lego cityn joulu. 

Ja sitten toinen se sama poika joka sai sen kilpa-auton, sai myös kauko-ohjattavan lentokoneen ja sitten yksi toinen lapsi poika sai uuden kameran. Sitten tuli rosvo siihen varastamaan ne lahjat. Ja sitten tuli myös poliisi ottamaan sen rosvon kiinni. Ja sitten se poliisi sai sen rosvon kiinni. Ja se poliisi antoi lahjat takaisin lapsille. Ja sitten kaksi poikaa teki lumiukon, millä oli musta hattu ja punainen kaulahuivi ja kädet risuina. Ja sitten ne lapset meni joulupukin pajaan ja ihan yksin. Kolme lasta. Kaksi poikalasta ja yksi tyttölapsi. Ja sitten ne kolme lasta meni joulupukin pajasta pois. Se tyttö teki kaksi vaahtokarkkia. Yksi tytölle ja yksi pojalle. Ja sitten tuli tytön koira ja se tyttö anto koiralle luun. Ja sitten joulupukilla oli tosi tosi pitkä parta. Ja myös pitkät viikset, paitsi vähän lyhyet ja sitten mitkä se joulupukki oli vähän leikannut sitä partaa. Ennen se oli pitkä ja nyt se on lyhyt. Ja sitten rosvo tuli taas sinne lapsien luo, mutta se rosvo ei varastanutkaan niiltä lapsilta leluja, vaan se rosvo varasti pankista rahaa. Ja sitten se poliisi tuli taas jahtaamaan sitä rosvoa ja sai sen kiinni. Ja palautti ne rahat pankkiin takaisin. Ja sitten se poliisi vei sen rosvon vankilaan. Ja sitten se poliisi meni kahville kahvilaan. Ja sitten se rosvo pääsi salaa vankilasta pois, siis kattoluukusta. Ja sitten se poliisi oli oikeasti niitten lapsien isä, mutta vaan poliisina töissä. Ja sitten ne lapset meni sen isän kanssa ostamaan joulukuusta. Ja sitten ne haki se isä ja lapset haki kellastista joulukuusen koristeita. Ja sitten se isä ja lapset koristelivat joulukuusen ihanaksi ja komeaksi. Pojat sano komeaksi ja se tyttö ihanaksi. Ja sitten tuli joulupukki tuomaan yhelle lapselle vedettävän puskutraktorin. Ja sitten kaksi poikaa leikki niillä leluilla, mitkä saivat joululahjaksi. Ja niitten lapsien isä sai poliisimoottorikelkan. Ja sitten niitten lapsien isä sai poliisiauton joululahjaksi. Ja sitten kun joulukuusi oli valmis, niin sitten lapset ja lapsien isä leikkivät sellaista joululeikkiä että ne juoksivat kuusen ympärillä ja ulkona, koska sisällä ne ei voi juosta. 

Ja sitten ne kun se kaikki loppui, niin ne söi jouluruokaa. Ja sitten kun jouluruoka loppui niin ne meni jollekkin kylään ja joulupukki toi niille lahjan. Tai siis viisi joulusäkkiä. Ja sitten ne lapset ja isä meni kotiin ja näki sitten ne viisi säkkiä. Ja sitten joulupukki tuli kylään niitten kolmen kylään. Ja se joulupukki antoi kolme vaahtokarkkia lapsille, kun niitä lapsiakin oli kolme, mutta jokaiselle yksi. Mutta isä ei tarvinnut Ja sitten ne kolme lasta meni luistelemaan. Ja sitten ne lapset söi vaahtokarkit. Mutta eka ne lapset  paisto vaahtokarkit tulessa. Ja sitten kaksi poikalasta sai joululahjaksi myös Star Wars juttuja. Ja sitten se yksi poikalapsi sai Daath Veiderin kypärän ja Daath Veiderin vaatteet, ja toinen poikalapsi sai Jodan kypärän ja Jodan vaatteet. Se sama joka sai Daath Veiderin kypärän ja vaatteet, sai myös Anakondalian kypärän ja vaatteet. Ja sitten se joka sai Jodan kypärän ja vaatteet, sai myös Jodan oppilaan valomiekan ja Jodan oppilaan vaatteet. Ja kaikki sai valomiekan, paitsi Anakondalialla on pyssy. Ja kaikilla muilla oli sitten valomiekka. Ja sitten tuli taas joulupukki ja sitten joulupukki meni sitten lentokoneeseen. Ja sitten tuli yö ja isä meni ostamaan joulusukan. Ja sitten ne meni nukkumaan ja isä antoi kaikille kolmelle joulusukan. Ja sitten kun ne meni nukkumaan niin tapahtui aivan kummallista. Niin joulupukki toi niihin sukkiin joulutikkareita ja joulukaramellejä ja pieniä lahjoja. 

Metsän joulu 5. päivä

5. joulukuuta

Oma satu:  Pikkulegoista, työmiehiä

Yksi työmies meni puskutraktorilla ja se joka meni puskutraktorilla ja sitte se työns talonpalasia. Ja sitten yksi toinen työmies meni traktorilla ja otti hiekkaa, tai siis talonpalasia, ja se sitten joka ajo traktoria kaato ne talonpalaset betoniautoon ja ne talonpalaset sekottu siellä autossa betoniksi. Ja sitten se betoniauto kaato sen betonin maahan. 

Ja sitten yksi työmies  meni kuorma-autoon ja toinen työmies meni traktoriin. Se traktori otti talonpalasia. Sitten se teki niin että se traktori otti ne talonpalaset ja kaatoi ne kuorma-autoon. Sitten se joka ohjaa traktoria meni traktorista pois ja meni ohjaamaan kuorma-autoa, että se kuorma-auto kaato ne talopalaset betoniauton päälle. 

Ja sitten tuli taas puskutraktori ja työns vuoren pois tieltä ja sitten se puskutraktori työns sitten sitten talon. Sitten tuli pikkulegotyömiehen talonmurskaaja ja murskasi vanhan talon ja sitten ne työmiehet teki uuden talon. Ja sitten ne... Työmies meni kaivinkoneeseen ja kaivoi ison kuopan. Ja sitten yksi työmies meni betoniautoon, ja se pikkulego työmies mikä meni betoniautoon kaatoi siihen kaivinkoneen tekemään kuoppaan betonia. Ja sitten yksi pikkulegotyömies meni traktoriin ja se työmies joka oli traktorissa kaivoi ison kuopan ja toinen pikkulegotyömies meni betoniautoon. Ja sitten se työmies joka oli betoniautossa kaatoi betonia siihen siihen traktorin tekemään kuoppaan.

Pikku-Ritari 5v.

Metsän joulu 4. päivä

4. joulukuuta

Yöllä olikin pyryttänyt kovaa. Orava Onnilainen kurkkasi aamulla kolonsa ikkunasta ja huomasi että koko maa oli valkoisena. Puiden oksilla oli valkeaa puuterilunta kuin isoja tyynyjä. Pyry oli jo loppunut ja aurinko paistoi korkealla. Orava Onnilainen puki nopeasti punaisen kaulahuivin, tumput ja pipon ja lähti loikkimaan oksalta oksalle. Lumi vain pöllysi kun orava liiti.

Vihdoin hän löysi Pöllöherran polttamassa aamupiippuaan kotipuunsa oksalla.

Orava O.:Hyvää huomenta Pöllöherra! Eikö olekin kaunis päivä?

Pöllöherra: Huomentapäivää vaan, hyvä orava ystäväiseni.

Orava O.: Mitäs tehdään tänään?

Pöllöherra: Mentäsiinkö mäkeen. Luulen että sieltä löytyy koko metsän väki näin kauniina päivänä.

Orava O.: Joo! Jippii!

Ystävykset lähtivät matkaan. Aikansa kuljettuaan he huomasivat alhaalla lumihangessa liikettä. Pöllöherra liiti kurkkaamaan mitä siellä tapahtui. Lumen alta kuului pientä vikinää. Orava Onnilainen saapui paikalle ja hyppäsi alas puusta.

Orava O.: mitähän siellä on kun hanki noin liikkuu ja vikisee.

Pöllöherra: mene katsomaan äkkiä. Joku voi olla pulassa.

Orava riensi vikinän luo ja penkoi hetken lunta tassuillaan. Lumen alta paljastui jotain harmaat ja karvaista. Orava onnilainen kaivoi lisää ja hetken kuluttua pikkuinen päästäinen työnsi kuononsa esiin. Pöllöherra lensi nappaamaan päästäisen irti lumihangesta ja pudotti tämän kiven päälle. Orava kietoi päästäisen punaisen kaulahuivinsa sisään.

Per P .: Kiitos kovasti. Olen Per Päästäinen. Lähdin mäelle laskemaan näin kauniilla ilmalla, mutta upposinkin matkalla lumihankeen. Pelastitte henkeni. Suurkiitos teille.

Pöllöherra: Onneksi huomasimme sinut. Mekin olemme matkalla mäelle. 

Orava O.: Hyppää selkääni niin voin viedä sinut perille. 

Yhdessä kaikki jatkoivat matkaa. Mäelle päästyään siellä oli jo täysi touhu ja tohina päällä. Joku rakensi lumilinnaa, toiset olivat lumisotasilla ja toiset laskivat mäkeä. Riemu Raikasi ja metsän eläinten nauru kaikui pitkälle aina metsän reunaan asti.

Metsän joulu 3. päivä

3. joulukuuta

No nyt on kotikolo kunnossa. Nytkö sen joulun voi hakea jostain? Kysyi Orava Onnilainen Pöllöherralta seuraavana päivänä.

Pöllöherra: Ei sitä niin vain haeta, mutta jospa tänään leipoisimme jouluherkkuja?

Orava O.: Mitä ne ovat?

Pöllöherra: Leipoisimmeko piparkakkuja ja joulutorttuja?

Silloin ovelta kuului koputus ja Kettuäiti Kettulainen kurkkasi sisään.

Kettuäiti: Kuulinko oikein että täällä leivottaisiin piparkakkuja? Minulla on mukanani erilaisia muotteja. Saammeko liittyä seuraan?

Orava O.: Tervetuloa vaan! Kyllä me mahdumme!

Ja niin Kettuäiti ja häne kolme poikastaan Taneli, Kaneli ja Hameli loikkasivat Orava Onnilaisen koloon.

Ystävykset kaivoivat loput leivontavälineet esiin. Pesivät kukin tassunsa ja kävivät hommiin. Jauho pöllysi ja kaulimet kävivät. He tekivät tammenterhon muotoisia pipareita, joulukuusen ja sydämen muotoisia pipareita. Luumutäytteisiä tähtitorttuja ja aprikoosi puolikuita. He maistelivat taikinaa ja nauttivat tuoksusta.

Kun viimeisetkin herkut oli otettu uunista ulos, jauhot oli pyyhitty pöydiltä ja nenänpäistä, istui koko poppoo takkatule ääreen. Orava Onnilainen keitti kuumaa mehua ja he nauttivat yhdessä tekemiään herkkuja. Ulkona alkoi sataa lunta ja kaikilla oli hyvin mukava olla.

Metsän joulu 2.päivä

2. joulukuuta

Orava Onnilainen ja Pöllöherra Huhuu palasivat Oravan kotipuun luo. He olivat päättäneet aloittaa joulun etsimisen kunnon joulusiivouksen tekemisellä. Orava Onnilainen touhusi kolossaan, lakaisi, luuttusi. Pölyt pöllysivät kolon suuaukosta ja sisältä kuului iloista laulua. Sillä välin Pöllöherra Huhuu lensi ystävänsä Pupu Pömperin luokse kertomaan Oravan huolesta. Yhdessä he palasivat Orava Onnilaisen kotikololle. 

Pöllöherra: Hei Orava Onnilainen! Kuinkas joulusiivot sujuvat?

Orava Onnilainen kurkisti oviaukostaan ja aivasti lennättäen pienen pölypilven nenästään. 

Orava O.: Kiitos kysymästä. Todella mukavasti. Olen jo melkein valmis! Kukas sinä olet?

Pupu P.: Olen Pupu Pömperi ja tulin auttamaan sinua. 

Orava O.: voi kiitos, Onpas kiltisti tehty.

Pupu P.: Minä voin siivota täällä pihamaalla Pöllöherran kanssa!

Lopulta kolme ystävystä saivat siivouksen valmiiksi ja Orava Onnilainen keitti tammenlehväteetä koko porukalle juuri puunatussa kodissaan. Yhdessä kaverukset miettivät kuinka mukavaa oli tehdä yhteistyötä ja kuinka siivous sujui helpommin ja paremmin yhdessä.