Orava Onnilainen lopetteli juuri aamiaistaan kun kolon lähettyviltä kuului ihmislasten ääniä. Hihkuntaa, naurua ja kiljumista. Orava Onnilainen juoksi äkkiä kurkkaamaan ikkunaluukustaan missä nämä ihmislapset olivat ja millä asialla. Lapsilla oli mukanaan kelkka, jonka päällä keikkui kasa lyhteitä ja kori missä oli paljon erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Lapset pysähtyivät Orava Onnilaisen kotipuun juurelle ja heittelivät maahan paljon siemeniä ja nostivat yhden lyhteen pensaan oksille.
Orava Onnilainen katseli jähmettyneenä ikkunastaan tapahtumia. Hän ei voinut uskoa tätä todeksi. Tonttu Töpselin uskomattomalta kuulostanut ehdotus toimikin näin hienosti. Nyt kyllä saataisiin hyvä joulu!
Kun lapset olivat lähteneet puun juurelta eteenpäin. Orava Onnilainen säntäsi ulos ja kohti Pöllöherran kotia.
Orava Onnilainen: Pöllöherra!! Pöllöherra!! Et ikinä usko!!!
Orava huohotti.
Pöllöherra kurkkasi kolostaan: No mitä ihmettä nyt on tapahtunut!
Orava Onnilainen: Ihmepä tosiaankin. Söin kaikessa rauhassa pähkinävoileipääni. Kun he tulivat! Ja mitä he toivatkaan!
Pöllöherra kuunteli ihmeissään.
Orava Onnilainen: Kolme lasta tuli kelkan kanssa kotiaukiolleni. Ja kelkka oli täynnä ruokaa pikkueläimille! He jättivät osan puuni luokse ja jatkoivat matkaansa!
Pöllöherra: Voi herran tähden!
Orava Onnilainen: Tonttu Töpseli oli oikeassa. Ihmiset ovatkin pohjimmiltaan hyviä!
Pöllöherra: Meidän täytyy mennä heti kertomaan pikkuisille!
Orava Onnilainen ja Pöllöherra riensivät kololta toiselle kertoen ihanasta yllätyksestä. Illalla kaikilla pikkuisilla olikin taas ruokavarastot täynnä ja pikkumasut pullollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi klik klik