14. Joulukuuta
Oltiin jo päästy pitkälle joulukuuta ja päivät lyhenivät entisestään. Pimeä aika päivästä oli pitkä ja niinpä eläimet viettivät paljon aikaa omissa oloissaan. Orava Onnilainen harmitteli tätä Pöllöherralle eräänä päivänä päiväkähveillaan. Tästäpä Pöllöherra tuumi että voisi olla hyvä aika viettää valon juhlaa. Pöllöherra ja Orava Onnilainen keräsivät kynttilänsä ja kuljettivat ne suuraukiolle. Sitten he matkasivat Kirsti Kiiltomadon luokse.
Kirsti Kiiltomato innostui ideasta ja kutsui pikaisesti koko sukunsa koolle. Sillävälin Orava Onnilainen ja Pöllöherra kiersivät eläinten luona kutsumassa heidät illaksi valonjuhliin.
Illalla metsän väki taas kokoontui Suuraukiolle. Jokainen oli tuonut mukanaan lyhdyn. Kiiltomadot asettuivat Suuren kuusen oksille ja jokainen sytytti lamppunsa. Hetkessä kuusi alkoi loistamaan kuin aurinko. Eläimet sytyttivät lyhtynsä ja lähtivät kulkueena kulkemaan kuusen ympärillä. Kiiltokärpäset nousivat lentoon ja muodostivat kauniin valoketjun pimeälle taivaalle. Kulkue jatkoi matkaansa pitkin metsää ja jätti jokaisen kolon ovelle yhden kynttilän tuoden näin valoa koko metsään.
Lopulta metsässä loisti kuin suurkaupungissa ja eläimet imivät itseensä rauhaa ja valoa pitkän talven varalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi klik klik