4. joulukuuta
Yöllä olikin pyryttänyt kovaa. Orava Onnilainen kurkkasi aamulla kolonsa ikkunasta ja huomasi että koko maa oli valkoisena. Puiden oksilla oli valkeaa puuterilunta kuin isoja tyynyjä. Pyry oli jo loppunut ja aurinko paistoi korkealla. Orava Onnilainen puki nopeasti punaisen kaulahuivin, tumput ja pipon ja lähti loikkimaan oksalta oksalle. Lumi vain pöllysi kun orava liiti.
Vihdoin hän löysi Pöllöherran polttamassa aamupiippuaan kotipuunsa oksalla.
Orava O.:Hyvää huomenta Pöllöherra! Eikö olekin kaunis päivä?
Pöllöherra: Huomentapäivää vaan, hyvä orava ystäväiseni.
Orava O.: Mitäs tehdään tänään?
Pöllöherra: Mentäsiinkö mäkeen. Luulen että sieltä löytyy koko metsän väki näin kauniina päivänä.
Orava O.: Joo! Jippii!
Ystävykset lähtivät matkaan. Aikansa kuljettuaan he huomasivat alhaalla lumihangessa liikettä. Pöllöherra liiti kurkkaamaan mitä siellä tapahtui. Lumen alta kuului pientä vikinää. Orava Onnilainen saapui paikalle ja hyppäsi alas puusta.
Orava O.: mitähän siellä on kun hanki noin liikkuu ja vikisee.
Pöllöherra: mene katsomaan äkkiä. Joku voi olla pulassa.
Orava riensi vikinän luo ja penkoi hetken lunta tassuillaan. Lumen alta paljastui jotain harmaat ja karvaista. Orava onnilainen kaivoi lisää ja hetken kuluttua pikkuinen päästäinen työnsi kuononsa esiin. Pöllöherra lensi nappaamaan päästäisen irti lumihangesta ja pudotti tämän kiven päälle. Orava kietoi päästäisen punaisen kaulahuivinsa sisään.
Per P .: Kiitos kovasti. Olen Per Päästäinen. Lähdin mäelle laskemaan näin kauniilla ilmalla, mutta upposinkin matkalla lumihankeen. Pelastitte henkeni. Suurkiitos teille.
Pöllöherra: Onneksi huomasimme sinut. Mekin olemme matkalla mäelle.
Orava O.: Hyppää selkääni niin voin viedä sinut perille.
Yhdessä kaikki jatkoivat matkaa. Mäelle päästyään siellä oli jo täysi touhu ja tohina päällä. Joku rakensi lumilinnaa, toiset olivat lumisotasilla ja toiset laskivat mäkeä. Riemu Raikasi ja metsän eläinten nauru kaikui pitkälle aina metsän reunaan asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi klik klik