sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joulukalenteri: 1. Kirje


30.11.2014 Helsinki

Hei Ritari ja Neiti!

Olen kuullut, että kovasti jo odotatte joulua. Siksi haluankin antaa teille hiukka tekemistä jokaiselle päivälle, jotta aika menisi nopeammin. Tarvitsen teidän apuanne kovasti ennen joulua. 

  Keittiö pöydällenne on ilmestynyt neljä kynttilää. Tänään niistä saa sytyttää ensimmäisen. On ensimmäinen adventtisunnuntai. Kerron sitten kun saa sytyttää seuraavan. Ennen joulua on neljä adventtia, siis neljä kynttilää ja sitten se joulu jo tuleekin!

  Muistakaahan olla kilttejä ja autella äitiä ja isiä.

Terveisin
Tonttu Töpseli, KMJT
Korvatunturin Matkustava Joulutonttu

J.K. Enää 24 yötä jouluun!
J.J.K. Olen pieni ja arka, ette huomaa minua. Pelkään kovasti ihmisiä, vaikka heistä pidänkin!




torstai 27. marraskuuta 2014

Epätoivottu vieras ja alkava joulustressi

Me saatiin se Yrjö kylään nyt sitten kuitenkin. Tai lähinnä se muisti minua ja Pikku-Ritaria. Eli tämä viikko on pesty pyykkiä ja minä yritän saada normaaliolon takaisin. Ärsyttävää kun Ritari ykäsi yhden illan ja seuraavana päivänä oli kuin ei mitään olisi tapahtunut. Itse meni yksi yö taudin kourissa ja nyt kolmatta päivää puolikuntoisena heikkona mennään edelleen. Ikä ei siis tule yksin. 

Toinen asia mikä on pitänyt äidin mielen kiireisenä on tuleva joulukalenterin aika. Meillä on aina ollut tähän mennessä itse tehty kalenteri, mihin Tonttu on yön aikana tuonut yllätyksiä. Tänä vuonna Ritari haaveili kovin voimakkaasti Turtles suklaakalenterista ja taivuinkin ostamaan hänelle sen.  Mutta täytyyhän silti olla vielä se Tontunkin joulukalenteri! Olenkin pähkäillyt sen kanssa että mimmoinen se on tänä vuonna. Jotenkin yllätysten löytäminen on aina ollut haastavaa ja nyt kun niitä täytyy olla kaksin kappalein, niin huh huh! Muutama päivä aikaa vielä kehitellä ideoita, jaan sen sitten luultavasti myös teidän kanssa (ainakin tämä on tavoite!).

Onko teillä jo jouluvalmistelut aloitettu? Mikä on teidän joulukalenteri perinteenne? Jakakaa mieluusti ideoitanne!

maanantai 24. marraskuuta 2014

äidin uusi harrastus

Minä otin härkää sarvista. Lainasin Mummolta puikot, ja aloin neuloa Googlen opastamana. Olen siis kouluajat häärännyt teknisissä töissä eikä minulla ollut siis hajuakaan kutomisesta. Joskus nuoruusvuosina äiti opasti minua tekemään säärystimet, ja jälki oli sen oloista että parempi oli ostaa kaupasta uudet :)


No nyt metsästelin lapsille kivoja kaulahuiveja talveksi, ja kun ei niistä viitsinyt maksaa sitä noin 60e. Niin päätin tehdä itse. Myös se että lankoja minulla oli laatikollinen jostain joskus saatuna. Ensimmäinen tekele oli vihreä kaulahuivi, oikein päin neulottuna. Seuraavaksi turkoosi kaulahuivi oikein-nurin neulottuna ja nyt on työnalla säärystimet. Hyvä minä! Jälki on tietysti vielä treenausasteella, esim silmukoiden luomisen opin vasta näissä säärystimissä. Kaulahuivien silmukat jotenkin vaan vääntelin siihen puikolle :D 



Saapi nähdä kuinka kunnianhimoiseksi tässä vielä ryhtyykään! Oliskohan synttärilahjatoiveena vaikkapa ompelukone?





sunnuntai 23. marraskuuta 2014

viikonlopun iloja

Tämä viikonloppu on ollut ihan super mallikelpoinen. Kävimme tutustamassa Haagan vapaapalokuntaan Päivä paloasemalla-tapahtumassa. Leikittiin lumessa. Laskettiin pulkalla. Leivottiin leipää ja laiteltiin vähän jouluvalojakin. Mukavaa kiukkavapaata yhdessäoloa. Näitä lisää kiitos! :)








Kuinkas teidän viikonloput ovat menneet? Erottuiko arjesta, menikö hammasta kiristellen vai akkuja ladaten?

torstai 20. marraskuuta 2014

Kenkäfriikki

Tontun lisäksi meillä asuu kenkäfriikki. Hän bongailee kenkiä tai tossuja mistä milloinkin ja kiljuu niin kauan kunnes ne laitetaan arvon neidille jalkaan! Sitten tallustellaan ja tanssitaan hetki tyytyväisenä. Kunnes istutaan lattialle repimään niitä pois ( ja kiljutaan apua). Ja arvaattekin varmaan että seuraavaksi taas kiljutaan että takaisin ne popot jalkaan ja heti! Myös pienimuotoista muiden vaatteiden kanssa mallaamista  esiintyy. Kuten hanskojen, pipojen, mekkojen ja sukkien. Niin ja Neitihän on vasta 1 v. Että miten sitten vanhempana... Apua! 


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Tontun vierailu

Meillä on tämän viikon ollut kylässä Tonttu. Hän tuli meille suoraan korvatunturilta. Hän kurkistelee ja seuraa ollaanko meillä kiltisti. Hän nukkuu Ritarin sängyssä ja joskus myös minun kainalossa. Tänään hän löysi pihalta pistoolin (kepin) ja kertoi sillä ampuvansa avaruuteen kaikki lapset jotka eivät ole kilttejä. Tonttu on välillä ollut jopa oikein väsynyt. On raskasta matkustaa edestakaisin Korvatunturille. 
Tonttu pelkää kovia ääniä ja villisti riehuvia kissoja. Hän pitää Ritarin pikkusiskosta ja tämän äidistä. Niin ja jouluvaloista hän pitää ylikaiken. Semmoinen tonttu se! Kiva kun tulit kylään!


torstai 13. marraskuuta 2014

ei ihan niinkuin Strömsössä

Leivoinpa eilen elämäni ensimmäistä kertaa porkkanamunffinseja. Tuli ihan maukkaita. Mutta seuraavalla kerralla kyllä tarkistan mitä pakkasesta otan. Sillä nappasin porkkana-lanttu raaste pussin taikinan sekaan. Ei se mitään. Herkullisia olivat ja kaikki meni :)


Onko teille sattunut leivonta mokia? Mikä oli lopputulos?



keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Raaka maailma

Miksi mun pienen lapseni täytyy jo nyt kohdata maailman ikävä puoli? Ihmisten kaksinaamaisuus ja kilpailu sosiaalisesta kuninkuudesta? Miksi hän ei saa olla lapsi ja nauttia lapsen maailmasta?

Nykyään iltaisin kuulee ikäviä juttuja, niin että äitin sydän on syrjällään. Mitenkäs sitten poikani pieni lapsen sydän?

Kaverit kommentoi toisten leluja vauvojen leluiksi. Haukkuvat hölmöksi ja puhuvat muutenkin halveksivan sävyyn. Kiusaamiseen on lähdettävä myös itse mukaan, koska se on arkipäivää ja sitä vaaditaan. Leikkikavereista kilpaillaan. Poikani sanoi tänään että SAI leikkiä kahdestaan ystävänsä kanssa koko ulkoilun kun muut leikki muita leikkejä. Tokaisi vielä että JES!  

Miten opettaa lapselleen, ettei kiusaaminen ole ok? Miten antaa rohkeutta sanoa ei, mä en lähe tähän mukaan! Ja miksi oi miksi nuo lapset ovat yksin tämän viidakon keskellä? 

Mitä minä voin tehdä kun lapseni käpertyy illalla syliini ja sanoo: Äiti pidä musta huolta! Pidän tänään ja huomenna,  aina ja ikuisesti! 

Supersankari
    




maanantai 10. marraskuuta 2014

Kotiäidin maanantai

7.00 Herään ja alan keittää kahvia. Annan kissoille aamupala ja nautiskellen kahvit ihan yksin.

7.30 Isi tulee kotiin. Neiti herää ja hetken päästä käy herättämässä myös Ritarin. Aamupalan tekoa, lastenohjelmat auki, Neiti pois pöydältä x100 

8.00 Lapset aamupalalla, minä täytän tiskikonetta ja tiskaan vähän käsinkin.

8.30 Pesukoneen täyttöä, vaipanvaihtoa, hampaiden pesua, kissojen laatikon siivousta ja pikkasen meikkausta

8.50 Päivävaatteet, sänkyjen petaus, Neiti pois pahanteosta, aamuauringon ihastelua ja uusi vaipanvaihto 

                                  

Ulkovaatteet valmiiksi ja postitettavat paketit kassiin.  

                              

9.20 Kävellään postiin, hypätään bussiin ja mennään tapaamaan ystäviä heidän leikkipuistoonsa.

12.10 Tullaan kotiin. Neiti on nukkunut bussimatkan noin 20min.

                              


12.25 Hernekeitto lounasta  (kiitos vaan Mummolle)

12.45 Keittiön siistimistä, astianpesukoneen tyhjennystä, neidin noukkimista pöydältä ja mistä milloinkin! 

                               

13.00 Pottahommia, koti räjähdyksen kokeneena. Leluja joka paikassa, keittiön lattia sotkussa, pyykit odottaa ripustamista. Keitän kahvit.

13.15 Kahvitauko oli sit siinä. Neiti kuljettelee tuoleja ympäri keittiötä ja Eitari leikkii ritareista ja lohikäärmeellä. Sekunnin kestävä hali hetki Neidin kanssa ja leluja siivoamaan.

13.20 Lelujen järjestelyä ja mitoittamisesta siivoamisesta ja lelujen paikalleen laittamisesta. Neiti ottaa sitä mukaa lelut takaisin lattialle kun minä siivoon. Ritari leikkii palomies Sami juttuja. 

13.40 Imurointia ja keittiön lattian pyhintä. Neiti nappaa multaa kukkaruukuista ja imuroin keittiön uudestaan. 

14.30 Välipalaa, neiti on jo aika väsynyt.

14.45 Pottahommia ja neiti nukkumaan, pötkötellään hetki kaikki ja kuunnellaan unimusiikkia. 

Neiti ei nukukkaan ja homma menee koppuiluksi, höpsöttelyksi, halimiseksi ja nauramiseksi.

16.00 Vaippa vaihtoon, vaipat pesukoneeseen. Neiti levittelee toistamiseen multaa. Pika imurointia. Alan laittaa ruokaa. 

Isi herää myös. Neiti kiipeilee pöydälle, kuljettelee taas tuoleja ja rullaa yhden talouspaperirullan auki. Ritari leikkii magneetti kirjaimilla.

                               


17.05 ruokaa!

17.20 pikaista juttelua Isin kanssa päivän postista. Ulkovaatteet esille.


                 

17.44 Ulkona taas. Kävellään katselemassa jouluvaloja. Ritari on joulupukki ja me muut tonttuja. Neiti nukahtaa heti rattaisiin päästyään.

19.20 Kotiin, iltapala, iltapesulle, iltasatu. Neiti kärttyinen kun unet menneet sekaisin tänään.

20.00 Lapset sängyissään. Neiti nukahtaa heti ja Ritari noin 20 min.

21.00 Isi lähtee töihin. Kaivan kutimet esiin, neulon neidille kaulahuivia, katson Possea ja Sykettä.

23.00 Blogin kirjoittamista

00.00 Nukkumaan

Semmoinen normi päivä meillä tänään. Tosin ei ihan joka päivä mennä bussilla puistoon. Mites teidän maanantait ovat sujuneet?

torstai 6. marraskuuta 2014

onnen murusia

Äitiydessä on paljonkin onnea, surua, pelkoa ja pettymystä. Ihan laidasta laitaan syviä tunteita. Parhaita onnen murusia ovat kuitenkin ihan ne arkiset pikkuhetket. Silloin kun tajuaa pysähtyä kuuntelemaan ja seuraamaan lapsiaan.

Keskiviikkona olin ihan poikki iltapäivästä ja mietin että kuinka ihmeessä sitä jaksaa vielä iltaan asti. Laitoin lastenhuoneen oven kiinni ja makoilin siellä lattialla höpönassujen leikkiessä ympärillä. Näin hurahti muutama tunti. Oli kiva kuunnella Ritarin leikkihöpinöitä ja seurata neidin hössötystä. Kukaan ei kinastellut tai vaatinut mitään. Oltiin omissa oloissamme samassa tilassa.  Välistä Neiti kömpi syliin tai selän päälle halimaan ja möyrimään ja välistä Ritarin autot ajelivat selkäni päällä. Mietin kuinka yksinkertaista läsnäolo voi joskus olla. Ja missä välissä Ritarikin on jo kasvanut noin isoksi pojaksi. Kuinka onnellinen sitä voi lapsistaan olla ja onko mulla oikeesti maailman parhaimmat lapset!



keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Jännää ja omituista

Istuksin Pasilan asemalla ja kahvikuppi toivottaa mulle hyvää joulua!


Pääsykoe osa 2. Saapi nähdä onko 4 vuoden mediapimento vaikuttanut, vai selviääkö tämä neiti yleistietokokeesta! Peukkuja saa edelleen pidellä!