Miksi mun pienen lapseni täytyy jo nyt kohdata maailman ikävä puoli? Ihmisten kaksinaamaisuus ja kilpailu sosiaalisesta kuninkuudesta? Miksi hän ei saa olla lapsi ja nauttia lapsen maailmasta?
Nykyään iltaisin kuulee ikäviä juttuja, niin että äitin sydän on syrjällään. Mitenkäs sitten poikani pieni lapsen sydän?
Kaverit kommentoi toisten leluja vauvojen leluiksi. Haukkuvat hölmöksi ja puhuvat muutenkin halveksivan sävyyn. Kiusaamiseen on lähdettävä myös itse mukaan, koska se on arkipäivää ja sitä vaaditaan. Leikkikavereista kilpaillaan. Poikani sanoi tänään että SAI leikkiä kahdestaan ystävänsä kanssa koko ulkoilun kun muut leikki muita leikkejä. Tokaisi vielä että JES!
Miten opettaa lapselleen, ettei kiusaaminen ole ok? Miten antaa rohkeutta sanoa ei, mä en lähe tähän mukaan! Ja miksi oi miksi nuo lapset ovat yksin tämän viidakon keskellä?
Mitä minä voin tehdä kun lapseni käpertyy illalla syliini ja sanoo: Äiti pidä musta huolta! Pidän tänään ja huomenna, aina ja ikuisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi klik klik