Iso pikkuinen lapseni

Neljä vuotta sitten meillä katsottiin jalkapallon MM-kisoja. Neljä vuotta sitten pikkuinen muovailuvaha ukko tuli opettamaan meille elämää ja rakkautta.

Neljään vuoteen on mahtunut onnea, iloa, itkua, huolta. Kuhmuja, hymyä, naurua ja aitoa tunnetta. Uhmaa ja tulta, hellyyttä ja halia. Välillä ihan miettii itsekseen että elikö sitä todellakin ennen muovailuvaha ukkoa. Vai oliko sitä vaan. Meni eteenpäin nuoruuden siivittämänä. 

Alussa se itki, söi, puklasi, kakkasi, ja nukkui. Sitten se oppi kiljumaan, huutamaan ja jokeltelemaan. Vuoden  päästä se höpötti ihan koko ajan. Soinnukkaasti ikiomaa kieltänsä. Nyt se puhuu, laulaa ja kertoilee tarinoita.

Se makoili ensin selällään, sitten vatsallaan. Sitä harmitti kun se ei päässyt eteenpäin. Sitten se pääsikin. Muovailuvahaukko ryömi pitkin poikin. Sitten se istua möllötti lelujensa kanssa, kokeili konttaamista ja päättikin lähteä kävelemään. Juokseminen oli kuitenkin kivempaa. Kuhmu oli aina jossain päin pikkuisen päätä. Enää ei tule kuhmuja, vaikka muovailuvahaukko meneekin kuin päätön kana koko ajan johonkin suuntaan. Enää ei tarvitse istua rattaissa valjaissa kun ollaan liikenteessä. Nyt saan vilkuttaa ja näyttää peukkua hurjalle formulapotkulautailijalle. 

Muovailuvahaukko tiesi mitä tahtoi ja mitä ei. Maitoa NYT, EI nukkumaan. Vieläkin se tietää, mutta asioista voidaan aina keskustella. Muovailuvahaukko kun suuttuu, tavarat lentää ja nyrkit heiluu. Mutta kun se rakastaa, se puristaa niin lujaa ettei yksikään rakkaudenhiukkanen mene hukkaan. Se raivoaa, paiskoo, huutaa ja riehuu. Se silittää, ottaa harmit pois, puhaltaa ja pussaa. Muovailuvaha ukko tuntee täysillä. 

Sitä ei voi juksata, jekuttaa tai huijata. ikinä ei ole voinut. Se tietää.  Se tietää maailmasta paljon sellaista mitä minä en tiedä. Se opettaa ja opastaa minua. Kasvattaa ja muistuttaa mikä oikeasti on tärkeää. Se on meidän ihana nelivuotias.

Onnea rakas lapseni. Pysy aina omana itsenäsi.

Omasta maasta

Hihhei, kävimme tänään kurkkaamassa onko viljelylaarissa mitään syötäväksi kelpaavaa. Mukaan tarttui retiisejä ja salaatteja. Nauriit ovat jo naatiltaan suuria, mutta mitään mukulaa ei vielä näy. Porkkanat ovat vasta juuri ja juuri tulleet esiin ja muuta siellä ei oikein näykään. 

Kasvamisen ihme on suuri.Vajaa viikko sitten kävimme viimeksi ja silloin ei retiisitkään olleet vielä kypsiä. Kaikki vihreä oli laatikossa maksimissaan 10 cm pitkiä. Tänään laarille päin kävellessä jo kaukaa näki kuinka vihreä oikein rehottaa. Sato olisi varmaankin parempi jos olisin raaskinut jo ihan alkuvaiheessa ihan raa'alla kädellä harventaa. Ajattelinkin mennä harvennuspuuhiin tällä viikolla ja kokeilla vaikkapa perunaa vielä laittaa loppukesäksi. 

Kotiin napattiin mukaan siis salaattia ja retiisejä ja salaatit katosikin heti pieniin suihin.

päivitys

Blogissa on ollut viimeaikoina vähän hiljaista, kun tietokone ei ole ollut oikein yhteistyökykyinen.  Padi ja kamerakaan eivät aina tykkää toisistaan joten kaikki tekniikka saa korvat savuamaan tällä hetkellä.

Tällä viikolla ei sitäpaitsi olla oikeastaan tehty mitään sen kummempaa. Alkuviikosta korkkailtiin leikkipuistoruokailua lähipuistoissa. Äiti ja tytär kävi shoppailemassa. Leikittiin uimarantaa jonka seurauksena myös saunottiin ja melkeinpä nukuttiinkin kilpikonna uimarenkaan kanssa. Isäni vene käytiin riisumassa talvipuvustaan ja hiukka taisyeltu myös taaas flunssaa vastaan. Herra Kiukkendaal on käynyt kolkuttelemassa ovelle pariin otteeseen. Liekö syynä lähitulevaisuuden synttärijuhlat ja maalle lähtö.

Jäähyväiset puistolle

Meidän puisto menee huomenna kiinni. Siellä alkaa remontti mikä kestää ensi vuoteen. Rakentavvat uuden leikkipuistorakennuksen tulipalossa tuhoutuneen tilalle. Ollaankin tällä viikolla käyty puistoilemassa ahkerasti.

(Puistossa ei siis ole toimintaa, puistorakennusta ja piha-aluekin on rajoitetusti käytössä huomisesta lähtien)