8. joulukuuta
Pöllöherra: Tänään juhlitaan meidän metsän omaa päivää!
Orava Onnilainen: Onko metsälläkin päivä?
Pöllöherra: Kyllä kyllä, Silloin me voimme osoittaa sille kuinka paljon pidämme omasta kotimetsästämme, arvostamme sitä ja haluamme säilyttää sen. Sen ansiosta saamme loikkkia ja lentää vapaana ja olla juuri sellaisia kuin olemme. Mutta tiedätkö mitä? Vaikka metsä antaa meille paljon, myös meidän pitää antaa metsälle takaisin.
Orava O.: Mitä me sitten annamme?
Pöllöherra: Me pidämme siitä huolta, puolustamme sitä ja yhteistyöllä teemme siitä kivan paikan asua ja olla. Eikö vain?
Orava Onnilainen: Totta, täytyyhän metsäämme juhlia. En ole edes aikaisemmin ajatellutkaan koko asiaa.
Pöllöherra: Meillä metsän asukeilla on ollut tapana kokoontua suuraukiolla missä kasvaa se suuri kuusi. Tiedätkö sen?
Orava Onnilainen nyökkäsi.
Pöllöherra: Jokainen tuo mukanaan jotain syötävää ja tanssimme ja syömme iltaan asti. Myös metsän vanhin asukas tulee sinne juhlimaan:
Orava O.: Kuka hän on?
Pöllöherra: Huuhkaja Huntunen. Hän asui jo silloin täällä kun metsä oli aivan nuori. Hän on nähnyt vaikka mitä.
Illalla Pöllöherra ja Orava Onnilainen saapuivat aukiolle. Siellä olikin jo paljon porukkaa. Huuhkaja Huntunen istui Suuren kuusen oksalla ja seurasi juhlan kulkua. Yhtäkkiä hän lehahti lentoon ja kaikki hiljenivät. Huuhkaja Huntunen lensii suuren kiven päälle ja rykäisi kurkkunsa auki.
Huuhkaja H.: Hyvät metsän asukkaat. On mukavaa taas nähdä täällä näin sankoin joukoin elämää. Iloista elämää. Pidetään metsä pystyssä ja monimuotoisena vielä ensi vuonnakin.
Kaikki metsän eläimet puhkesivat hurraa huutoihin ja taputuksiin. Huuhkaja Huntunen lennähti takaisin Suuren kuusen oksalle ja pidot jatkuivat kunnes kuu oli jo korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi klik klik