Kotiäitiys on välillä vähän öö miten sen sanoisi mökkihöperöittävää... Kun tapaat ihmisiä etupäässä kaupoissa, puistoissa tai pihalla ja varsinkin näin talviaikaan, niin ulkonäkö seikat ei ehkä ole aina ihan ensimmäisenä listalla. Kun ei tarvitse olla. Ulkona ollaan pipo päässä, ja toppavaatteiden alla on melkein sama mikä ryijy päälle on aamulla nakattu. Ja niin, ei kukaan edes huomaa niitä aamupuuro tahrojakaan siinä paidanretaleessa minkä aamulla kiskoit päällesi.
 |
| Kuva lainattu netistä |
Siispä tänään iski ahdistus kun pikku-neidin muskari alkoi. Apua mehän ollaan siis sisällä. Siellä on meille tuntemattomia ihmisiä. Mun täytyy ottaa pipo päästä pois!! ( en siis ole edelleenkään sinut näitten lyhykäisten hiusten kanssa!)
Tietenkin nukuttiin myös ihan liian pitkään, että en varmasti ehdi miettimään miltä tämä homssu oikein näyttää. Peilistä katsoi tänään peikko jolla oli ylisuuri Nifelheimin paita päällä, kahvikuppi kädessä ja karvatöppöset jalassa. Ei kai siinä, kaipa lopputulos oli kuitenkin ihminen kun ei kukaan lapsista pelännyt tätä äitiä muskarissa ;)
Luulen että tarttis käydä ihmisten ilmoilla useemmin ja ehkäpä jopa tavatakin ihmisiä enemmän... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi klik klik