Tänä keväänä piti hankkia Ritarille jo isojen poikien pyörä. Ritari halusi ehdottomasti punaisen pyörän ja äiti haaveili joposta tai ponista. No punaisen hän sai, mutta ei jopoa. Ihan hyvä näin. Eipähän tarvitse olla ihan paniikissa koko ajan mahdollisten varkaiden takia.
Viime kesänä hankittiin jo maalle paikalliselta kirpparilta apupyörätön menopeli, mutta harjoittelumotivaatiota ei oikein löytynyt. Jätkä tokaisi vain että hän pyöräilee vasta sitten kun osaa (?!). Niinpä nyt vähän jännitti että haluaako hän harjoitella vai ei.
Eilen iltana (lahjonnan avustuksella) Ritari suostui kokeilemaan ja yllätys olikin suuri. Hän tosiaan osasikin samantien. Liikkeelle lähtö vaatii vielä hiukan harjoitusta, ja muutenkin jonkinverran hienosäätöä ajamiseen, mutta vauhdilla mennään ja innostusta ei puutu. Huh, onneksi näin 😄
Neidille hankitaan potkypyörä kunhan saadaan aikaiseksi :) hän kokeili jo kerran vaunuvarastossa ja potki kyllä menemään hänkin! Taidan saada aikalailla liikuntaa tänä kesänä kun juoksen noiden perässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi klik klik