Johan siitä uhmasta päästiin. Tai niin ainakin luulin. Mutta ei päästy ei. Tulevan viisivuotiaan elämä on yhtä uhoamista ja vaatimista. Äiti ei tiedä mitään. Äiti on tyhmä. Mä oon vahvempi kaikkia. Mä osaan tai mun ei edes tarvii osata. Näillä mennään.
Parasta tässä on se että Neiti aloittaa uhmaansa kanssa. Eli meillä on sittenkin kaksi uhmista yhtäaikaa. Siistii hei! No kyllä siistä seesteisyydestä ehdittiin noin puolivuotta nauttiakin. Toivottavasti näistä taisteluista päästään ennen murrosikää. Tosin samalla vauhdilla kai nekin menis tässä sivussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi klik klik