sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Joka vuosi tähän aikaan...

Mun mielestä virpomisperinne on kiva ja haluan sitä mun lapsilleni. Silti joka vuosi ne oksat haetaan viimetingassa, askarrellaan kiireellä ja puvusto kyhätään kasaan siitä mitä käsille saadaan äkkiä.


Sama siis tänä vuonnakin. Mitä sitä perinteitä muuttamaan. Nyt vain sattuikin niin että lauantai meni pientä prinsessaa lohduttaessa kun toinen tanssiessaan löi silmäkulmassa sohvapöytään.  Lääkärireissuksi meni ja hoitaja liimasi vahingossa myös silmän puoliksi kiinni. Eli ei menty metsään oksia etsimään vaan pyyhittiin kyyneliä koko päivä ja ilta. 

Virpomispäivänä päätin kuitenkin että asia on hoidettava keinolla millä hyvänsä... Lopputulos kelvatkoon, pajuja ei satutettu, liimaa ei maisteltu tai sotkettu ympäriinsä ja teemana on samalla niin hip kierrätys!



Lopuksi kuitenkin katsokaa tämä siskonpetitotuus! Tunnistan, tunnustan ja vetäydyn omaan kuoreeni miettimään 😊

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi klik klik