Äitiyden ihanuus

Flunssasta meille on jäänyt pyörimään jokin ihme kiukku pöpö. Muuten ovat ihan ok, eivätkä edes yski enää paljoa. Mutta se kiukuttelu. Että nuo jaksavatkin. Pikku ritari saa riidan aikaiseksi vaikka mistä asiasta. Eikä äidin luovimistaidot tunnu riittävän alkuunkaan. Pikkuneiti taas istuisi sylissä. Ihan aamusta iltaa. Auta armias jos äidin pitäs syödä tai vessaan päästä. Tätä kilparaivoa/huutoa jatkunut nyt noin viikon. Analysointini on johtanut jonkin moiseen mustasukkaisuus/tylsistymisdiagnoosiin.

Tänään alkoi arkinen aherrus melkein, kun päästiin muskariin laulemaan. Muskarin jälkeen mentiin vielä Hoploppiin riehumaan. Siinähän sai tuhlata energioitansa riehumiseen tuo ritari. Mutta minun mielestä paras tämän päivän juttu oli Prisman kauppakassi.  Viisi kassillista ruokaa kotiovelle kannettuna. Ihan mahtavaa. En enää ikinä mee kauppaan! Kauppakassissa on niin monta hyvää puolta: ei tuu hiki, ei inumista, ei raivoamista ei ahtaita käytäviä rattaiden kanssa, ei kantamista, ei heräteostoksia. Ainoa harmi on aika suolainen hinta, mutta ehkäpä se kuittaantuu heräteostoksilla ja lapsen hiljentämisherkuilla.

Höpönassula kuittaa taas tältäpäivältä. Höpönassut nukkuvat toistaiseksi ja äiti palaa pikkuhetkeksi kotihommiin ja sitten kohti sohvaa tuijottamaan jotain hömppää :)