Kun Pikku-Ritari ei nuku päikkäreitä vapaapäivinään, on illat suht mukavia ja nukkumaan käydään Strömsön hengessä :) Mutta sitten ne päiväkoti päivät.
Olen aina työssäni ollut sitä mieltä että päiväkodissa nukutut päikkärit eivät ole syypää lasten iltakukkumisiin sun muihin. Sattuipa omaan nilkkaan ja osuvasti. Pikku-Ritari kukkuu ainaskin puol kymmeneen puoliväsyneenä ja rauhattomana. Sänkyyn mennään usein jo kahdeksan maissa kun hereillä olokaan ei ota onnistuakseen, mutta siellä sänkyssä kotkotellaan kuitenkin sinne puoli kymmeneen. Ja tappi äidin otsassa kasvaa koko ajan. Jos valvotaan sinne yhdeksään niin sitten siellä sängyssä kukutaan puoli yhteentoista. Eikä se mitään jos vain itse siellä höpöttelisi tms. mutta homma menee esim. unikaverien paiskomiseksi, potkimiseksi ja yleisen älämölön pidoksi. Viereltä ei saa mennä pois tai jätkä huutaa niin että ikkunat särkyy.
No tänään tappi-otsa äiti oli oikein esimerkillinen kasvattaja kun sanoi pojalle että: " valvo sä koko yö, niin katotaan väsyttääkö aamulla". Pikku-Ritarihan siihen tietysti että ENKÄ VALVO! No nappasin Pikku-Neidin aikuisten makkariin omaan sänkyynsä, laitoin kodin yökuntoon ja menin mukamas nukkumaan. Tuli ainaskin naapureille selväksi kuinka rauhalliset iltarutiinit meillä on. hih. Aikansa huudettuaan ja vaadittuaan äidin taipumista omaan tahtoonsa, Pikku-Ritari tuli surkeana makkarin ovelle, seisoi vain ihan hiljaa ja nyyhkytti. Taputin kainalopaikkaa ja siihen se kömpi. Ja nukahti muuten ihan heti.
Nyt on pitkään taas jatkunut tää uhman ilmentäminen nukkumaan mentäessä. Saa äiti tuta kaikki Poitsun keinot ja vehkeilyt. Tietysti tulee tehtyä näitä ihania rakentavia kasvastusratkaisuja tukeakseni poikani itsetuntoa ja kasvamista tasapainoiseksi ihmiseksi. Kaipa se tuosta taas helpottaa. Ilmeisesti halipulaa ja kateutta jonkin verran kun vauva saa olla sylissä ja kainalossa. Vaikka mitäpä tuota niin analysoimaan, kasvaminen tekee kipeää joskus jokaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi klik klik