Ruokailusta

En ole varmaan ainoa äiti maan päällä, joka valittaa että juo kahvinsa aina kylmänä. Niinpä tänä aamuna ihan pokkana sanoin tai pyysin lapsilta että antaisitteko äitin juoda kupposensa ihan lämpöisenä. Molemmilta tuli hymy vastaukseksi ja kyllä se lämmin kahvi hyvää olikin. No se olikin sitten päivän ainoa lämmin kuppi :)

Tuo pöllon kuva on muuten kovasti Pikku-Neidin mieleen. Kuva oli ensimmäisiä kuvia mitä hän katseli mielellään ja edelleenkin etsii kuvan minun kahvikupista ja omasta ruokakipostaan. Taitaa periä äidin Haapaniemi-fiksaation.

Pikku-Neiti on nyt reilun kuukauden syönyt kiinteitä ja kovasti ihmetellään että mihin mahaan se oikein syö. Vaikka ei siinä, on sillä ihan vauvamaisesti vararavintoa kertynytkin. Iltapuuroakin se vetelee sellaisen kulhollisen ihan reippaasti ja maitoa tietenkin päälle. Peruna ei oikein maistu, mutta ei ne potut nyt niin hyviä olekaan tähän vuodenaikaan. Omenasose (iso kiitos tädilleni, joka syksyllä lahjoitti isot pussilliset omppuja!) on ihan ykkönen.

Onhan tuo Pikku-Ritarikin aina ollut hyvä syömään, sanoivat päiväkodissa että kolme puurolautasta joka aamu.
Se on ollut aika ihanaa ja helppoa kun Pikku-Ritari on aina syönyt kaikkea ja uskaltanut maistellakin. Nyt vasta ihan vuoden sisällä on tullut nirsoilut ja vaatimukset. Aina poju on voinut myös syödä ihan mitä vaan ja kuinka paljon vaan, eikä näy missään. Sen verran liikkuu ja riehuu, että ei ehdi varastoitumaan.

Pikku-Ritari 10kk ja marjat

Lähipäivinä luvassa postausta äidin ja lasten kevätvaatteista sekä leikkikeittön herkuista.